Kuvantamismenettelyt

Kuvantamismenettelyt ovat lääketieteellisiä tutkimuksia, joilla pyritään saamaan kuvia kehon sisäisistä rakenteista diagnostiikkaa, hoitoa ja seurantaa varten. Nämä menetelmät perustuvat erilaisiin fysiikan periaatteisiin, joiden avulla kuvamateriaali tuotetaan. Yleisimpiä kuvantamismenetelmiä ovat röntgenkuvaus, tietokonetomografia (TT), magneettikuvaus (MRI), ultraäänitutkimus ja isotooppikuvantaminen.

Röntgenkuvauksessa käytetään ionisoivaa säteilyä, joka kulkee kudosten läpi eri tavoin niiden tiheyden mukaan, jolloin saadaan kaksiulotteinen kuva. TT-kuvauksessa hyödynnetään myös röntgensäteilyä, mutta laite kiertää potilaan ympäri ja kerää useita poikkileikekuvia, jotka yhdistetään tietokoneella kolmiulotteiseksi kuvaksi. Magneettikuvauksessa käytetään voimakasta magneettikenttää ja radiotaajuussäteilyä, jotka saavat kudosten vetyatomit lähettämään signaaleja, joista muodostetaan yksityiskohtaisia kuvia. Ultraäänitutkimuksessa lähetetään korkeataajuisia ääniaaltoja kehoon ja analysoidaan niiden heijastuksia, mikä on turvallinen ja nopea menetelmä erityisesti pehmytkudosten ja elinten tutkimiseen. Isotooppikuvantamisessa annetaan potilaalle radioaktiivista ainetta, joka kertyy tiettyihin kudoksiin tai elimiin ja jonka lähettämää säteilyä havaitaan kuvantamislaitteella. Menetelmän valinta riippuu tutkittavasta kohteesta ja epäillystä sairaudesta.