Patofysiologiaan

Patofysiologia on lääketieteen ala, joka tutkii sairauksien taustalla olevia normaalin fysiologian poikkeavuuksia. Se pyrkii ymmärtämään, miten elimistön järjestelmien normaalit säätelyt muuttuvat sairauden seurauksena, millaiset mekanismit johtavat oireisiin ja toiminnallisiin vajauksiin sekä miten keho reagoi sairauteen. Patofysiologia yhdistää fysiologian ja patologian: se ei keskity pelkästään kudosten vaurioitumiseen, vaan siihen, miten nämä vauriot muokkaavat eliminten ja järjestelmien toimintaa.

Keskeisiä käsitteitä ovat etiologia, patogeneesi ja homeostaasin rikkomukset. Patofysiologia kartoittaa solujen ja kudosten muutoksia, solujen viestintää, aineenvaihduntamuutoksia sekä kudosten kompensaatiomekanismeja. Se tarkastelee sekä primaarisia että sekundaarisia muutoksia ja niiden seurausvaikutuksia elimistön toimintaan sekä kliinisiin ilmentymiin.

Tutkimuksessa käytetään sekä kokeellisia että kliinisiä menetelmiä: eläin- ja soluviljelmämalleja, biomarkkereita, kuvantamismenetelmiä sekä potilas- ja koeasetelmiin perustuvia havaintoja. Patofysiologia tukee diagnostiikkaa, prognostista arviointia sekä hoitorakenteiden ja terapeuttisten lähestymistapojen kehittämistä sekä arviointia tehokkuudesta ja haittojen ehkäisystä.

Kentän osatekijöitä ovat esimerkiksi sydämen ja verenkierron patofysiologia, keuhkojen sekä munuaisten sekä aineenvaihdunnan ja hormonaalisten järjestelmien häiriöt sekä tulehdus- ja immuunijärjestelmän toiminnan muutokset. Patofysiologiaan kuuluu myös mekanismien ymmärtäminen, joiden kautta elimistön homeostaasi ja säätely muuttuvat sairauksien kehittyessä.