regeneraatiosta

Regeneraatiosta tarkoitetaan ilmiötä, jossa vaurioituneet kudokset tai elimet palautuvat tai uudelleen muodostuvat. Kyky regeneroida vaihtelee laji- ja kudostasolla; jotkut eliöt voivat korvata suuria osia kokonaisuudessaan, kun taas ihmisillä regeneraatio on usein rajallinen. Tutkimuksessa regeneraatiota tarkastellaan sekä perusbiologian että regenerative-lääketieteen näkökulmista.

Regeneraatiota voidaan tarkastella usealla tasolla: kudosregeneraationa, jossa syntyy uusi kudos vaurio-alueelle, sekä kokonaisregeneraationa, jossa uusi elimistö muodostuu kokonaisuudessaan. Kudostason ilmiöitä kuvataan usein epimorfisellä regeneraatioilla, morphallaktisella regeneraatioilla ja kompensaatiolla; nämä termit kuvaavat rakennelman palauttamisen tapoja ja nopeutta erilaisten kudosten kontekstissa.

Solutasolla regeneraatio riippuu kantasolujen tai kantasoluja muistuttavien solujen osallistumisesta, mahdollisesta dedifferoitumisesta sekä solujen erilaistumisen uudelleen ohjautumisesta. Keskeisiä signaalipolkuja säätelee muun muassa Wnt-, Notch- ja FGF-reitit, jotka ohjaavat solujen jakautumista, erilaistumista ja kudosrakenteiden muodostumista.

Regeneraation tutkimus kuuluu biotieteiden sekä perus- että sovellusalojen piiriin. Regeneratiivinen lääketiede kehittää kantasolu- ja kudostekniikoita sekä biomateriaaleja, joiden avulla vaurioituneita kudoksia voidaan parantaa tai korvata. Ihmisillä iho ja maksakudos voivat osoittaa osittaista regeneratiivista toimintaa, mutta elimien täydellinen uudelleen muodostuminen on rajoitettua. Tutkimus pyrkii ymmärtämään mekanismeja ja löytämään keinoja tukea ja ohjata regeneraatiota sairauksissa sekä vakavissa traumoissa.