Demoduloinnissa

Demodulointi on signaalinkäsittelyn toimenpide, jossa modulaatiolla välitetty tieto palautetaan alkuperäiseen muotoon. Modulaation tarkoituksena on siirtää informaatio kantajalla, ja demodulointi erottelee tämän tiedon kantajasignaalista sekä palauttaa sen käyttökelpoiseksi signaaliksi.

Analogisissa järjestelmissä demodulaatio jaetaan pääosin envelope-demodulaatioon sekä taajuus- ja faasisidonnaisiin menetelmiin. Amplitudimodulaatiossa AM demoduloidaan usein envelope-detektorilla, joka seuraa modulaation amplitudimuutoksia ja palauttaa informaation. Taajuusmodulaatiossa FM sekä vaihemodulaatiossa PM demoduloidaan käyttämällä diskriminaattoreita sekä faasisynkronointiin perustuvia ratkaisuja (PLL).

Digitaalissa järjestelmissä demodulointi palauttaa bittivirran tai symbolit. Siihen liittyy signaalin synkronointi sekä kohinanvaimennus ja virheenkorjaus. Yleisiä koherentteja demodulaatiomenetelmiä ovat QAM- ja PSK-systeemeissä käytettävä demodulaatio, jossa vastaanotetun signaalin faasi ja taajuus sovitetaan tarkasti, sekä epäkoherentti demodulaatio, joka ei vaadi faasin tarkkaa tuntemista. Demodulaatiossa hyödynnetään usein matched-filteröintiä sekä symbolien päätöksiä.

Demoduloinnin merkitys on signaalin luotettavuus ja tiedonsiirtonopeus. Se on keskeinen osa radioviestintää, televisiota sekä tietoliikennettä, sekä lukuisia mobiili- ja satelliittiviestintäjärjestelmiä. Haasteisiin kuuluvat kohina, kanavahäiriöt ja monipath-ilmiöt sekä epäoptimaalinen synkronointi, jotka voivat heikentää demoduloitua informaatiota.