Demodulointi
Demodulointi on signaalin vastaanottoprosessi, jossa moduloidussa kantasignaalissa oleva informaatio palautetaan takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Modulaation tarkoituksena on siirtää tieto tehokkaasti ja vastustuskykyisesti häiriöille, jolloin demodulointi vastaa modulaation palautusta: sen tehtävänä on tasoittaa, erottaa tai tunnistaa kantaan kytketty informaatio. Demoduloitavia signaaleja käytetään sekä analogisissa että digitaalisissa yhteyksissä, esimerkiksi radioliikenteessä, televisiossa, datayhteyksissä ja satelliittiviestinnässä.
Analogisessa demodulaatiossa tieto palautetaan suoraan modulaation muodosta. Yleisimmät modulaatiotyypit ovat:
- Amplitudidemodulaatio (AM): informaation rekonstruoidaan käytännössä kantasignaalin amplitudin muutoksista. Typillinen toteutus on envelope detector, joka erottaa amplitudin
- Taajuusdemodulaatio (FM): nopea ja luotettava demodulaatio saavutetaan taajuusdetektorilla tai PLL-pohjaisella demodulaattorilla, jotka mittaavat hetkellisen taajuuden muutosta
- Vektorimuutoksen (fase) demodulaatio (PM): faasimuutosten palauttaminen käyttämällä sopivia faasidetectoreita.
Digitaalissa demodulaatiossa palautetaan diskreetit symbolit tai bittivirta. Tämä edellyttää usein:
- koherenttia demodulaatiota, jossa vastaanotin osuu oikeaan kantaan ja sen vaiheeseen, sekä virheenkorjauksia tukeva signaalin palautus;
- ei-koherenttia demodulaatiota, jossa kantaa ei välttämättä tarvita tarkan synkronoinnin, soveltuva joillekin moduilaatiolle kuten FSK;
- signaalinkäsittelyä, kuten nykyään käytetään matched filtereitä, symbolien päätöksiä ja virheenkorjausta (esim. Turbulentin, häiriöiden varalta).
Demodulaation onnistuminen riippuu sopivasta kytkennästä, kanavan ominaisuuksista, synkronoinnista ja häiriöiden hallinnasta.