modulaatiotyypit

Modulaatiotyypit ovat signaalinsiirrossa käytettyjä menetelmiä, joilla tieto välitetään moduloimalla kantajataajuutta. Tyypillisesti ne jaetaan analogisiin ja digitaalisiin modulaatiotyyppeihin. Analogiset modulaatiotyypit muuttavat signaalin ominaisuuksia ilman erillisen digitaalisen koodin syntymistä, kun taas digitaaliset modulaatiotyypit siirtävät bittikokonaisuuksia käyttämällä määriteltyjä symboli-tiloja.

Analogiset modulaatiotyypit

Amplitudimodulaatio (AM) muuttaa kantajataajuuden amplitudia signaalin voimakkuuden mukaan. Se on yksinkertainen ja historiallisesti laajalti käytetty radioliikenteessä, mutta herkkä kohinalle ja vaatii laajan kaistan. Taajuusmodulaatio (FM) vaihtaa kantajan taajuutta signaalin vaihtelun mukaan, mikä antaa hyvän kohinankestävyyden ja on yleinen ääni- ja FM-radioliikenteessä. Vaihesmodulaatio (PM) muuttaa kantajan vaihetta signaalin mukaan; käytännössä se liittyy usein digitaalisiin modulaatiotekniikoihin ja voidaan nähdä osana erilaisia PSK- ja QAM-ratkaisuja.

Digitaaliset modulaatiotyypit

Amplitudivaihemooditus (ASK) käyttää eri amplituditasoja tai on-off-kytkentää bittien esittämiseen. Taajuusmodulaatio (FSK) vaihtaa kantajan taajuutta eri bittitilanteiden mukaan. Vaihesmodulaatio (PSK) muuttaa signaalin vaihetta; esimerkkejä ovat BPSK ja QPSK. Quadrature Amplitude Modulation (QAM) yhdistää sekä amplitudin että vaiheen muutokset ja mahdollistaa korkeamman spektrinen tehokkuuden; yleisiä muotoja ovat 16-QAM, 64-QAM jne. Digitaalisten modulaatiotapojen valintaan vaikuttavat datanopeus, lineaarisen kanavan laatu ja käytettävissä oleva kaistanleveys.

Käyttö ja valintaperusteet

Modulaatiotyypin valintaan vaikuttavat kohina, kanavan monimutkaisuus, teho- ja kaistavaatimukset sekä sovelluksen vaatimukset kuten nopeus ja viive. Analogiset modulaatiot soveltuvat usein äänilähetyksiin ja radioliikenteeseen, kun taas digitaaliset modulaatiot tarjoavat suuruusluokaltaan suuremman spektrisen tehokkuuden ja joustavuuden nykyaikaisissa tietoliikenneverkoissa.

---