demodulaatiota

Demodulaatio on viestintäteknisessä prosessissa sen vastakohdan, modulaation, lopullinen palautus: moduloitu signaali muunnetaan takaisin alkuperäiseksi informaatioksi. Modulaatiossa tieto muuttui esimerkiksi signaalin kantataajuuteen, vaiheeseen tai amplitudiin, ja demodulaatio pyrkii erottamaan tämän muutoksen siten, että vastaanottaja saa käyttökelpoisen signaalin.

Analoginen demodulaatio ja digitaalinen demodulaatio ovat yleisiä ja ne jaotellaan sen mukaan, miten modulaatio on toteutettu. Analoginen demodulaatio palauttaa 1) amplitudimoduloidun signaalin (AM) envelope-detectorin avulla, 2) taajuusmoduloidun signaalin (FM) vaihe- tai taajuusmuutosten perusteella (esimerkiksi diskriminatiorin tai PLL:n avulla) sekä 3) vaihemuokkaan perustuvan demodulaation. Digitaalinen demodulaatio palauttaa bittijonon tai symbolit digitaalisesta modulaatiojärjestelmästä, kuten ASK, FSK, PSK tai QAM. Coherent-demodulaatiossa vastaanotin hyödyntää tarkkaa kantataajuutta ja vaihetta, kun taas epäkoherentti demodulaatio ei vaadi tätä synkronointia.

Demodulaatio liittyy olennaisesti signaalikäsittelyyn vastaanottimessa: signaali vastaanotosta, sen alasovitus ja analogisen/digitaalisen muunnoksen kautta demodulaatio, jonka jälkeen seuraa virheenkorjaus ja päätöslauselma (ja usein koodaus). Kanavan häiriöt, kuten kohina, fading ja multipath, sekä synkronointi- ja kantataajuusongelmat vaikuttavat demodulaation suorituskykyyn.

Demodulaatio on keskeisessä asemassa sekä langallisissa että langattomissa viestintäjärjestelmissä sekä televisiossa ja dataverkoissa, ja sen tehokkuus määrittää vastaanotetun tiedon laatu ja nopeus.