modulaatiolla

Modulaatio, tai modulaatiolla tarkoitetaan prosessia, jossa kantosignaalia muokataan siirtämään informaatiota. Sen tarkoituksena on sovittaa sana tai data radioliikenteeseen tai muuhun tiedonsiirtomuotoon siten, että viesti voidaan vastaanottaa luotettavasti tai tehokkaasti.

Modulaation tyypit jaetaan yleisesti analogisiin ja digitaalisiin modulaatioihin. Analogisissa modulaatioissa muutetaan esimerkiksi amplitudia (amplitudimodulaatio, AM), taajuutta (taajuusmodulaatio, FM) tai vaihetta (vaihemodulaatio, PM). Digitaalisissa modulaatioissa käytetään diskreettejä arvoja, kuten amplitudin siirtymää (ASK), taajuutta (FSK) tai faasia (PSK); näiden yhdistelmiä ovat yleisimmät kuten QAM (quadrature amplitude modulation) sekä OFDM (orthogonal frequency-division multiplexing), joita käytetään laajasti nykyaikaisissa tiedonsiirtojärjestelmissä.

Toimintaperiaate perustuu siihen, että viestin informaatio vaikuttaa kantosignaalin ominaisuuksiin. Vastaanotossa demodulaatio pyrkii palauttamaan alkuperäisen viestin tunnistettavalla tavalla. Modulaatio vaikuttaa sekä kaistanleveydellisiin että herkkä-/kestävyysopeutumiin: erilaiset modulaatiot tarjoavat eritasoista suojatusta kohinilta sekä vaativat erilaista kaistanleveyttä.

Käyttökohteita ovat radiolähetykset, televisio, satelliittiviestintä sekä langattomat tietoliikenneverkot kuten mobiiliverkot ja WLAN. Kansainväliset standardit, kuten ITU- ja IEEE-suojaukset, sekä alakohtaiset standardit määrittelevät, millä modulaatioilla ja millä parametreilla viestitään eri sovelluksissa.

Modulaatio on siten keskeinen käsite sekä analogisissa että digitaalisissa järjestelmissä, jolla tieto mahdollistetaan siirtona erilaisten kanavien kautta.