Dehydrataatio

Dehydrataatio on tila, jossa elimistö menettää nestettä ja elektrolyyttejä liikaa suhteessa veden saantiin, mikä voi heikentää veren tilavuutta ja solujen toimintaa. Yleisimmät syyt ovat nesteiden puute sekä suurten nestemenetysten kuten oksentelu, ripuli, runsas hikoilu, kuume tai sairauksien aiheuttama vähäinen juominen. Dehydrataatio voidaan luokitella isotoni-, hypotoni- ja hypertoniseen dehydrataatioon natrium-pitoisuuden muutosten mukaan; isotoni on yleisin gastroenteriitin yhteydessä.

Oireet vaihtelevat lievästä pahaksi ja voivat sisältää janoa, kuivan suun, vähentyneen virtsanerityksen ja tumman värisen virtsan, kuivan ihon ja limakalvojen, väsymystä sekä huimausta. Erityisryhmissä, kuten lapsissa ja vanhuksissa, oireet voivat ilmetä muulla tavoin eikä iho- tai nesteisyyden arviointi aina ole tarkkaa. Vakavassa dehydrataatiossa voi esiintyä nopea sydämen syke, matala verenpaine, huimaus, sekavuus tai tajuttomuus ja iho menettää kimmoisuuttaan.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä harvoin tarvittaessa laboratoriokokeisiin, kuten natrium- ja verenglukoosipitoisuuksiin sekä hematokriittiin. Nesteytyshoito riippuu dehydrataation vakavuudesta: lievä–kohtuullinen tapa hoitaa suun kautta annettavalla rehydrataatiolla (suolayhdisteilla varustettu ORS) sekä riittävällä juomisen tukemisella; vakavampi dehydrataatio vaatii suonensisäistä nesteytystä esimerkiksi fysiologisella suolaliuoksella tai Ringerin lactaatilla.

Ennaltaehkäisy on kiinni riittävästä nesteen saannista erityisesti lämpimillä ja liikunnan yhteydessä sekä sairauksien aikana. Oireiden ilmetessä on tärkeää huomioida erityisesti lapset, vanhukset ja henkilöt, joilla on kroonisia sairauksia, ja hakeutua hoitoon tarvittaessa. Pelkkä janon tunne ei aina riitä nesteytyksen varmistamiseen.