Cryoprecipitaatti

Cryoprecipitaatti on plasmajäädyksestä valmistettava koagulaatiokomponentti. Se saadaan plasman jäähdyttämisestä (1–6 °C) ja sulaumisvaiheessa muodostuvasta precipitaatista, joka sisältää fibrinogeenin sekä hyytymistekijöitä VIII ja XIII sekä von Willebrandin tekijän ja fibronitiinin. Yhden yksikön fibrinogeenipitoisuus on yleensä noin 150–250 mg; lisäksi yksikkö sisältää myös muita koagulaatiotekijöitä, riippuen valmistajasta.

Cryoprecipitaatti valmistetaan plasmafraktionoinnissa: pakastettu plasma sulaa vähitellen alhaisessa lämpötilassa, jolloin precipitaatti muodostuu. Saatu cryoprecipitaatti erotetaan, pakastetaan uudelleen ja toimitetaan kliinisille potilaille.

Käyttö ja indikaatiot vaihtelevat, mutta cryoprecipitaattia käytetään fibrinogeenin korvaamiseen sekä joissakin tapauksissa Factor XIII -puutteen hoitoon. Yleisimmät käyttöaiheet ovat vakava fibrinogeenin alenema tai puutos, suurentuneet verenvuotojen riskit kirurgian, trauman tai synnytyksen yhteydessä sekä DIC:n hallinta yhdessä muiden korvausvalmisteiden kanssa. Tarvittaessa sitä voidaan käyttää tukea-an mane, jos fibrinogeenin paikkaus on välttämätöntä ja fibrinogeenikonentraatiotuotteet eivät ole saatavilla.

Annostus ja antotapa määräytyvät potilaan fibrinogeenin tarpeen mukaan. Yleisimmät tiedot kertovat, että yksi cryoprecipitaattiyksikkö sisältää noin 150–250 mg fibrinogeenia ja lisää fibrinogeenipitoisuutta potilaalla noin 50–100 mg/dL per yksikkö. Valmisteita annetaan laskimonsisäisesti ja injektointi suoritetaan sairaalan verensiirto-ohjeiden mukaisesti.

Säilytys ja turvallisuus: cryoprecipitaatti on yleensä pakastettu -18 °C tai kylmempi. Sulatettuna se on käytettävä mahdollisimman pian, usein 4 tunnin sisällä, ja monet ohjeistukset sallivat lyhytaikaisen säilyttämisen 1–6 °C:ssa enintään 24 tuntia. Valmisteet ovat verensiirtoon liittyviä valmisteita, joihin liittyy reaktioiden ja infektiovaaran mahdollisuus; nykykäytännössä riskit ovat pieniä donorien seulonnan ja varotoimien ansiosta.