Arviointitapa

Arviointitapa tarkoittaa tapaa, jolla oppijan osaaminen, tiedot ja taidot kerätään ja muodostetaan arvioinnin perusteet. Se kuvaa, millaisia todisteita hankitaan ja miten ne käsitellään: esimerkiksi kokeet, esseet, projektit, portfoliot, suoritukset, havainnot sekä itse- ja vertaisarviointi. Arviointitavat voivat olla muodollisia tai epämuodollisia ja ne voivat kohdistua yksittäiseen tehtävään tai laajempiin kokonaisuuksiin.

Arviointi jaetaan usein formatiiviseen sekä summatiiviseen lähestymistapaan. Formatiivinen arviointi antaa palautetta oppimisprosessin aikana ja tukee kehittymistä, kun taas summatiivinen arviointi tapahtuu yleensä jakson tai kurssin lopussa ja mittaa saavutettua kokonaisuutta. Lisäksi voidaan tunnistaa diagnostiikkaa tai arvioinnin laadun varmistamiseen liittyviä ulottuvuuksia, kuten reliabiliteetti, validiteetti, oikeudenmukaisuus ja läpinäkyvyys.

Arviointitavan valintaan vaikuttavat oppiaine, oppimistavoitteet, käytettävissä oleva aika ja resurssit sekä oppijoiden erityistarpeet. Keskeistä on kriteerien ja arviointiasteikon läpinäkyvyys sekä se, miten arviointi tukee oppimista ja motivaatiota. Myös saavutettavuus ja yhdenvertaisuus on huomioitava, jotta eri oppijat voivat osoittaa osaamistaan erilaisilla keinoilla.

Esimerkkejä arviointitavoista walai, kuten kirjalliset kokeet, monivalintakokeet, esseet, laboratorio- ja projektiarvioinnit, portfoliot, suulliset esitykset sekä itse- ja vertaisarviointi. Arviointitavat ovat usein osa opetussuunnitelman ohjaamaa kokonaisuutta ja ne voivat sisältää sekä yksittäisiä että monitahoisia arviointipisteitä.