Arkipuheessa

Arkipuheessa on suomen kielen termi, jolla tarkoitamme arkikielistä, epämuodollista puhetta. Sillä viitataan tilanteisiin ja teksteihin, joissa kieltä käytetään normaalissa, päivittäisessä keskustelussa sen sijaan että kirjoitettaisiin muodollisesti tai virallisesti. Termiä käytetään erityisesti kielitieteellisissä yhteyksissä verrattaessa puhe- ja kirjoitetun kielen rekistereitä.

Arkipuheessa esiintyvän kielen morfologia ja syntaksi noudattaa normaalin puhekielen piirteitä. Etymologisesti sana muodostuu komppundista arkipuhe (arkikieli, everyday speech) ja inessiivistä -ssa/-ssä muotoa kuvaamaan tilaa tai kontekstia, eli “in everyday speech”. Käytännössä arkipuheen käsitteistä puhutaan merkityskontekstina, jossa analysoidaan ja edustetaan todellista puhetta.

Käytännössä arkipuheessa voidaan kuulla piirteitä kuten katkoja, täytesanoja, lyhenteitä sekä puhekielisiä ilmaisumuotoja ja alueellisia eroja. Se auttaa kuvaamaan, miltä kielen käyttö näyttää rennossa vuorovaikutuksessa, ja se eroaa esimerkiksi kirjallisesta kielestä sekä muodollisemmasta puheesta. Tutkimuksissa arkipuheessa viittaaminen voi tapahtua nk. transkriptioaineistojen kautta, joissa puhe on tallennettu ja analysoitu todellisessa keskustelutilanteessa.

Arkipuheessa-termillä ei ole yhtä vakiintunutta määritelmää kaikissa yhteyksissä, vaan sen käyttötapa ja tarkka merkitys voivat vaihdella tutkimusalasta riippuen. Se on yleisesti osa keskustelua arkipuheeseen liittyvästä kielestä, rekisteristä ja muuttuvasta puhekielestä. See also: arkikieli, puhekieli.