arkipuheen

Arkipuheen on suomalainen termi, jolla ei ole vakiintunutta määritelmää kielitieteen tai retoriikan alalla. Se esiintyy harvoin suomenkielisissä teksteissä, ja sen merkitys vaihtelee kontekstin mukaan.

Sana muodostuu arkisto- ja puhe-sanoista. Arkipuheen tarkoittaminen viittaa usein siihen, että arkistoidulla aineistolla on keskeinen rooli puheessa, tai että puhetta rakennetaan ja perustellaan tiiviisti arkistollisten lähteiden varaan.

Käyttötilanteet ovat epäyhtenäisiä. Joissakin yhteyksissä arkipuheen voi tarkoittaa tilaisuutta, jossa arkistomateriaalia esitellään ja sen perusteella väitteitä muodostetaan. Toisaalta termiä voidaan käyttää kuvaamaan puhetyyliä, jossa todistusaineisto ja lähdeviitteet ohjaavat retoriikkaa.

Koska kyseessä on harvinainen ja epäyhtenäisesti käytetty termi, arkipuheen ei ole vakiintunut määritelmä. On mahdollista, että kyseessä on neologismi, kiertävä tai alueellinen termi tai jopa virheellinen lainaus. Käyttö ja merkitys voivat vaihdella kirjoittajan tai yhteyden mukaan.

Lähteeksi voidaan suositella tarkistamaan arkistojen ja puhuttujen puheiden rooliin liittyviä sanastoja sekä suomalaisia korpuksia, jotta termin todellinen käyttö ja konteksti selviävät.