määritelmää

Määritelmä on lausuma, jolla määriteltävä termi tai käsite annetaan merkityksen osalta. Sen tarkoitus on kertoa, mitä sana tarkoittaa, ja rajata sen soveltamisala. Hyvin laadittu määritelmä on täsmällinen, eikä se jätä epäselvyyksiä siitä, mitä kuuluu määritelmän piiriin. Määritelmiä tarvitaan sanakirjoissa, tieteellisessä kirjoittamisessa ja filosofisessa sekä matemaattisessa ajattelussa, joissa tarkka merkitys on olennaista.

Sana määritelmä juontuu suomalaisesta verbistä määritellä eli “antaa merkitys” sekä -mä-päätteestä, jolla siitä muodostuu substantiivi. Määritelmän muoto ja sisältö voivat vaihdella kontekstin mukaan, mutta yleisimmät tavoitteet ovat samat: selventää, minimoida epäselvyyksiä ja mahdollistaa yhteinen kieli.

Tyypit. Määritelmiä voidaan luokitella esimerkiksi seuraavasti: lexical määritelmä kuvaa sanan tavanomaista käyttöä sanakirjassa; ostensiivinen (ostensiivinen) määritelmä osoittaa merkityksen konkreettisesti esimerkin kautta; stipulatiivinen määritelmä antaa sanalle uuden merkityksen tiettyä käyttöä varten; precising-määritelmä pyrkii tarkentamaan joustavaa tai epäselvää merkitystä; teoreettinen määritelmä liittää käsitteen osaksi laajempaa teoreettista järjestelmää.

Perusperiaatteet. Määritelmän tulisi välttää kierrettäviä tai itselleen viittaavia ilmauksia, olla mahdollisimman selkeä ja rehellinen määränsä suhteen, sekä vältellä sekä liian laajoja että liian kapea määritelmiä. Hyvä määritelmä kuvaa olennaisia ominaisuuksia nopasti ja konkreettisesti.

Esimerkki. Parillinen luku määritellään: parillinen kokonaisluku on sellainen, joka on jaollinen kahdella. Tämä määritelmä käyttää selkeää ominaisuutta ja kattaa kyseisen käsitteen olennaiset piirteet.