Määritelmän

Määritelmä on väite, jossa määritellään termi tai käsite sen merkitys tai viite. Se antaa selkeän kuvan siitä, mitä käsite tarkoittaa, millaisia ilmiöitä siihen kuuluu ja miten sitä tulisi käyttää kielessä tai ajattelussa.

Määritelmän tarkoituksena on lisätä tarkuutta ja vähentää tulkinnanvaraa. Sillä on keskeinen asema tieteessä, filosofiassa, sanakirjoissa sekä lainsäädännössä ja muussa päätöksenteossa, joissa termin merkitys täytyy olla kyllin tarkoin rajoitettu.

Tyyppejä on useita. Deskriptiivinen (kuvaileva) määritelmä kertoo yleisimmät ominaisuudet; ostensiivinen määritelmä osoittaa konkreettisen esimerkin tai kohteen. Stipulatiivinen määritelmä ottaa uuden termin käyttöön tiettyä tarkoitusta varten, ja operatiivinen määritelmä määrittelee käsitteen seuraamalla mitattavia tai kokeellisia kriteerejä.

Rakenteeltaan määritelmä voi noudattaa genus proximumin ja differentia specifican periaatetta: sekä kertoo, mihin laajempaan ryhmään käsite kuuluu että mikä erottaa sen muista saman ryhmän jäsenistä. Hyvä määritelmä on tarkka, ei kierrä itse termiä, eikä ole liian yleinen eikä liian kapea.