tarkuutta

Tarkkuutta, sanan partitiivimuotoa tarkkuutta, on käytetty kuvaamaan asioiden täsmällisyyttä, tarkkaa toteuttamista ja luotettavuutta. Se voi tarkoittaa sekä objektiivista arvoa—kuinka lähellä tulos on totuutta tai todellista arvoa—että subjektiivista huolellisuutta käytännön tehtävissä. Termiä käytetään sekä arkikielessä että monilla tieteen-, tekniikan ja henkilösuhteiden aloilla.

Etymologisesti tarkkuutta muodostaa adjektiivin tarkka johdannainen sekä abstrakti -uutta -suffixi. Se on suomalaisen kielen osa, jossa sanan muodon muutos heijastelee viittausta epävarmuuteen, määrälliseen tarkkuuteen tai laadulliseen huolellisuuteen. Kielessä tarkkuutta esiintyy usein yhdessä soveltuvien verbien kanssa, esimerkiksi tarkoituksena ilmaista tarvitsemisen, parantamisen tai mittaamisen laatua.

Käyttöesimerkkejä löytyy useilta aloilta. Mittauksissa tarkkuus kuvaa sitä, kuinka lähellä mittaustulos on todellista arvoa; pienempi virhe tarkoittaa suurempaa tarkkuutta. Tilastotieteessä ja tutkimuksessa tarkkuus liittyy tulosten luotettavuuteen ja virhemarginaaleihin. Journalisessa ja arkisessa puheessa tarkkuus liittyy faktuaaliseen oikeellisuuteen sekä kielikorjaukseen ja tarkkaan ilmaisuun. Samanaikaisesti tarkkuutta voidaan pitää huolellisuutena ja tarkkaavaisena suhtautumisena yksityiskohtiin.

Tarkkuus ja siihen liittyvät käsitteet, kuten täsmällisyys ja toistettavuus, ovat keskeisiä mittausmenetelmien, tiedon laadun ja viestinnän kannalta.