Aluskapasiteetti

Aluskapasiteetti viittaa maaperän tai kiven kykyyn varastoida ja johtaa vettä. Se on tärkeä käsite maankäyttö-, rakennus- ja ympäristötekniikassa, sillä se vaikuttaa muun muassa vesitalouden tasapainoon, rakennusten perustusten stabiilisuuteen ja maaperän kosteusolosuhteisiin.

Aluskapasiteetti määräytyy pääasiassa maaperän rakenne- ja koostumusominaisuuksien perusteella. Hienojakoiset maaperät, kuten savet, kykenevät varastoimaan enemmän vettä kuin karkeajakoiset, kuten hiekat tai sorat. Organisen aineksen, kuten humuksen, läsnäolo parantaa myös aluskapasiteettia, sillä se lisää maaperän kykyä sitoutua veteen ja pitää sitä saatavilla kasveille.

Aluskapasiteetin mittaamiseen käytetään yleensä mittakaavaa, joka ilmoittaa kuinka paljon vettä maaperä voi pitää kasvien käytettävissä. Se määritetään tyypillisesti kastepisteen ja maaperän kokonaistilavuuden välisenä erotuksena. Aluskapasiteetin arviointi on tärkeää esimerkiksi viljelyksissä, puutarhassa ja rakennustöissä, sillä se auttaa ennakoimaan vesivarojen tarvetta ja estämään kosteusongelmia, kuten pintavirtauksen tai maaperän kuivumisen.

Kasvillisuuden kannalta aluskapasiteetti on merkittävä tekijä, sillä se vaikuttaa kasvien juurien kykyyn saada vettä ja ravinteita. Riittämätön aluskapasiteetti voi johtaa kuivuuteen tai ravinteiden huuhtoutumiseen, kun taas liiallinen vesi voi aiheuttaa happamuuden nousua tai hapenpuutetta maaperässä. Aluskapasiteetin optimoiminen onkin tärkeää kestävän maankäytön ja luonnonvarojen suojelun kannalta.