mittakaavaa

Mittakaava tarkoittaa suhdetta kohteen todellisen koon ja sen esityksen koon välillä. Se kertoo, kuinka suuri osa todellisuudesta on tallennettu tai esitetty. Mittakaavaa käytetään erityisesti kartoittamisessa, arkkitehtuurissa, mallintamisessa ja muissa esitysmuodoissa.

Mittakaava voidaan ilmaista kolmella päämuodolla: numeerinen mittakaava, kuten 1:50 000; sanallinen mittakaava, esimerkiksi "yksi senttimetri vastaa kahdeksan kilometriä"; sekä visuaalinen eli jana- tai viivamittakaava, jolla mittakaava luetaan pituussuhteen viivasta kartan reunalla.

Suurimittakaavainen esitys näyttää paljon yksityiskohtia ja kattaa pienemmän alueen, esimerkiksi 1:1 000 tai 1:2 500. Pienemittakaavainen esitys kattaa suuremman alueen mutta menettää yksityiskohtia, esimerkiksi 1:100 000 tai 1:1 000 000. Valinta riippuu käyttötarkoituksesta: tarvitaanko tarkkaa paikannusta ja yksityiskohtia vai laajaa yleiskuvaa?

Käyttöön liittyy myös teknisiä seikkoja: mittakaava vaikuttaa mittaustarkkuuteen, tulostus- ja katselukokoon sekä maaston monimutkaisuuteen. On tärkeää varmistaa, että valittu mittakaava vastaa esitettävän tiedon tarvetta ja kontekstia.

Laskentaesimerkki: jos mittakaava on 1:N, todellinen pituus on kartan pituus kerrottuna N. Esimerkiksi 5 cm kartalla vastaa 5 × N todellista senttimetriä. Pinta-ala puolestaan kertautuu N^2-kertaisena: kartan pinta-ala vastaa todellista aluetta kartan pinta-alan kertaa N^2. Mittakaavan tunteminen mahdollistaa realistisen ja tarkoituksenmukaisen esityksen.