Ahdistuksesta

Ahdistuksesta viittaa sekä arkipäiväiseen jännitykseen että kliiniseen tilaan, jossa ahdistus on pitkäkestoista, liiallista ja vaikeuttaa arjen toimintaa. Ahdistus voi ilmetä sekä tunteina kuten huolena, pelkona tai jännityksenä että stressaavien kehon oireiden, kuten sydämentykytyksen, hikoilun ja vatsavaivojen, muodossa. Erotuksena pelkästä pelosta, yleinen ahdistuneisuus voi kestää viikoista kuukausiin ja esiintyä ilman selvää, hetkellistä uhkaa.

Ahdistuneisuushäiriöt kattavat useita muotoja, kuten laajentunut ahdistuneisuus (generalized anxiety disorder), paniikkihäiriö, sosiaalinen ahdistuneisuus sekä erilaiset fobia- ja pakko-oireiset häiriöt. Oireet voivat ilmetä sekä pitkissä ruuhkahuolissa että yllättävissä, toistuuvissa tiloissa, ja ne voivat aiheuttaa merkittäviä sopeutumisvaikeuksia työssä, koulussa tai ihmissuhteissa.

Syy-seurassuhteet ovat monimutkaisia: perinnöllisyys, aivojen kemialliset muutokset sekä elämän stressitekijät voivat lisätä riskiä. Ahdistus voidaan hoitaa yhdistämällä psykoterapiaa ja, joissain tapauksissa, lääkitystä. Käypä hoito sisältää usein kognitiivis-beetahtiterapian (CBT), altistumisharjoituksia ja muita lähihoitomuotoja; lääkityksessä käytetään yleisimmin selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI) tai serotoniinin- ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiä (SNRI). Lääkityksen on tarkoitus olla osa laajempaa hoitosuunnitelmaa ja sen valinta tehdään yhteistyössä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Itsehoito ja elämäntavat voivat tukea hoitoa: säännöllinen liikunta, riittävä uni, tasainen ruokarytmi sekä kofeiinin ja alkoholin käytön vähentäminen voivat auttaa oireiden hallinnassa. Mindfulness- ja rentoutumistekniikat voivat lievittää ahdistusta arjessa. Ahdistukseen kannattaa hakea apua, jos oireet heikentävät päivittäistä toimintaa, toistuvat pitkään tai aiheuttavat itsensä vahingoittamisen ajatuksia.