1200luvun

1200-luvun viittaa vuosien 1200 ja 1299 väliin sijoittuvaan aikakauteen, joka kuului keskiajan loppuun. Se oli yhtenäinen mutta moniulotteinen jakso, jolla oli sekä pitkäaikaisia rakenteellisia muutoksia että lyhytaikaisia viriäviä tapahtumia eri puolilla maailmaa.

Euroopassa 1200-luku näkyi muun muassa ristiretkien viimeistelyissä ja uskonnon sekä valtiollisten voimien välisessä jännitteessä. Ristiretkien suojasää alkoi väistyä, mutta niiden jättämä vaikutus näkyi politiikassa, kaupankäynnissä ja kulttuurissa. Magna Cartaa seurasi kehitys kohti rajoitetumpaa monarkiaa ja kehittyviä juridiikan käytäntöjä. Kaupungistuminen ja oppineisuuden kasvu edistivät yliopistojen syntyä, kuten Bologna ja Oxford, sekä skolastisen ajattelun kehittymistä. Taloudellisesti pitkää kaupankäyntiä ja Hanseatic-liiton muotoutumista leimasi verkostoituneet kaupunkitaloudet sekä maaseudun ja kaupungin välisen vuorovaikutuksen vahvistuminen.

Aasiassa ja Lähi-idässä 1200-luku koetteli suuria valtakeskuksia. mongolien laajentuminen muutti Eurasian valtapolitiikkaa, ja Baghdad sekä muut keskusten kaupungit selvisivät tai sortuivat erilaisten sotien ja vallankäytön pyörteissä. Kiinassa Song-dynastian loppua kohti alueen hallinta siirtyi lopulta mongolien perustaman Yuan-dynastian alle 1271 lähtien. Silk Roadin kaupallinen verkosto sekä muidenkin kulttuurien ja teknologioiden vuorovaikutus kiihtyivät; matkailu ja tiedonvaihto levisivät laajemmin.

Kulttuurisesti 1200-luku oli kristillisen teologian ja filosofian kukoistuksen aikaa: veljestöjen perustamiset (esim. dominikaanit ja fransiskaanit), sekä Thomas Aquinaksen kaltaisten ajattelijoiden vaikutus. Goottinen arkkitehtuuri, yliopistojen vaikutus ja käsityömäärä niveltyivät laajemman oppineisuuden kierteeseen.

Loppupuoliskolla 1290-luvulla sekä Lähi-idän ristiriidat että Mustan-meren vaihtelut muokkauttivat poliittista karttaa. 1291 vuoden aikana Acrein linnake menetti asemansa lopullisesti, mikä merkitsi ristiretkien aikakauden päättymistä suurissa alueissa. 1299-luvulla Ottomaanien principaatio erottui nousevana voimana Anadolian alueella. 1200-luku oli siten sekä jatkuvuuden että murroksen aikaa, joka muokkasi rooleja politiikassa, uskonnossa ja kulttuurissa seuraavien vuosisatojen kehitykselle.