Äänitallennus

Äänitallennus on prosessi, jossa ääniaaltojen tiedot muunnetaan, tallennetaan ja säilytetään siten, että ne voidaan toistaa jälkikäteen. Se kattaa sekä äänilähteen ja sen esi- ja jälkikäsittelyn että tallennusmedian ja -tekniikan valinnan. Tavoitteena on säilyttää äänikuvan mahdollisimman tarkasti, ottaen huomioon tallennus- ja toistotekniikan rajoitukset.

Historiallisesti äänitallennukset ovat kehittyneet mekaanisista ja magneettisista ratkaisuista digitaaliseen tallennukseen. Varhaisilla foni- ja nauhatallennuksilla ääniaaltojen fysikaalinen muoto muutettiin tallennusmateriaalille, kun taas nykyään suurin osa tallennuksesta tapahtuu digitaalisten signaalien muodossa.

Teknisesti äänitallennus alkaa mikrofoni- tai suoraa sähkösignaalia sisältävän lähteen muuntamisesta analogiseksi signaaliksi. Analoginen signaali muunnetaan digitaaliseksi näytteistämällä (sampling) ja kvantitoimalla (bit depth). Näytteet tallennetaan digitaaliseen mediaan ja voidaan muokata ohjelmallisesti esimerkiksi miksauksella, kompressoinnilla ja efektien käytöllä. Tärkeimmät laitteet ovat mikrofoni, äänikortti tai äänilaite sekä digitaalinen äänityöasema (DAW). Tallennusmedia voi olla kiintolevy, SSD, magneettinauha tai muut digitaalisen tallennuksen ratkaisut.

Tiedostomuodot vaihtelevat pakkaamattomista kuten WAV ja AIFF sekä pakatuista kuten MP3, AAC ja FLAC. Pakkaamattomat muodot säilyttävät eniten yksityiskohtia, kun taas pakattu formaatti pienentää tiedoston kokoa, usein alentaen laatua.

Käyttökohteita ovat musiikki- ja elokuva- sekä radio- ja puhetallennukset, äänitutkimukset sekä arkistointi. Laatu riippuu sekä akustiikasta että teknisistä valinnoista, kuten näytteistystä ja tallennusmenetelmää koskevista parametreistä. Arcistoinnissa korostuvat metatiedot sekä oikeudet ja säilyvyys.