äänilähteen

Äänilähde on kappale tai järjestelmä, joka tuottaa ääntä aiheuttamalla mekaanisen värähtelyn. Tämä värähtely synnyttää ilman painevaihtelua, jonka kuulomme havaitsee. Äänilähteet voivat olla luonnollisia kuten ihmiset ja instrumentit, tai teknisiä kuten kaiuttimet.

Akustiikassa lähteet voidaan mallintaa erilaisin tarkasteluin. Yleisimmät ideaalimalleihin kuuluvat monopolilähde, joka säteilee käytännössä kaikkialle yhtä voimakkaasti, ja dipolilähde, joka säteilee pääosin kahteen vastakkaiseen suuntaan. Todelliset lähteet ovat usein monimutkaisia ja niiden käyttäytyminen riippuu taajuudesta, rakenteesta ja ympäristöstä.

Määrittely: Äänilähteiden ominaisuuksia kuvaavat yleensä ääniteho Lw (sound power level, dB) sekä suuntaavuus. Äänipainesignaali Lp (dB re 20 μPa) mitataan tietyllä etäisyydellä, ja siihen vaikuttavat sekä taajuus että tilan heijastukset. Lw on lähteen itsensä ominaisuus, Lp tilan mittauskohdasta riippuvainen.

Esimerkkejä: Ihmisen ääni, soittimet, kaiuttimet sekä erilaisten laitteiden kuten tuulettimien tuottama ääni.

Äänilähteiden tunteminen on keskeistä sekä akustiikan suunnittelussa että melun hallinnassa. Sijoittelulla, suuntaavuudella ja rakenteilla voidaan vaikuttaa äänen leviämiseen tilassa.