suuntaavuus

Suuntaavuus tarkoittaa ilmiön tai ominaisuuden riippuvuutta suunnasta. Siinä arvo tai vaikutus vaihtelee sen mukaan, miltä suunnalta ilmiötä tarkastellaan. Se on isotrooppisuuden vastakohta: isotrooppinen ominaisuus on sama kaikilta suunnilta.

Suuntaavuus esiintyy monilla tieteenaloilla. Fysiikassa ja tekniikassa puhutaan usein optisesta, akustisesta tai magnetisesta suuntaavuudesta. Esimerkiksi kiteiden optiset ominaisuudet riippuvat valon kulkusuunnasta: refraktio ja valon nopeus voivat vaihdella suunnan mukaan. Antennit ja kaiuttimet ovat esimerkkejä järjestelmistä, joissa säteilyominaisuudet ovat suuntausriippuvaisia.

Biologiassa suuntaavuus voi tarkoittaa solujen ja kudosten järjestäytymistä sekä kasvun suunnan vaihtelua. Geologiassa materiaaleilla on anisotrooppinen suuntaavuus, joka ilmenee esimerkiksi diffuosion tai mekaanisten ominaisuuksien suuntausriippuvuudessa.

Mittaaminen ja kuvaaminen perustuvat mittauksiin eri suunnista. Yleisimmät mittarit ovat anisotropian aste, maksimi- ja minimiarvojen suhde sekä kulma- tai polaarijakauma. Tulokset esitetään usein diagrammeina, kuten polaaridiagrammina tai kulmamääräin esitettyinä datapisteinä.

Suuntaavuuden käsite auttaa mallintamaan, suunnittelemaan ja tulkitsemaan eri ilmiöitä sekä tutkimuksessa että käytännön sovelluksissa. Siihen liittyvät keskeiset käsitteet ovat isotropia ja anisotropia.