mikrofoni

Mikrofoni on ääniaaltojen muuntaja, joka muuntaa ilmassa välittyvät paineaallot sähköiseksi signaaliksi. Se on keskeinen osa äänentoistoa, äänitystä ja viestintää. Mikrofonit voidaan luokitella rakenteen ja käyttötarkoituksen perusteella, mutta yleisin jako on dynaaminen mikrofoni ja kondensaattorimikrofoni.

Dynaaminen mikrofoni koostuu kalvosta, joka on kiinnitetty kelkaan magneetin ympärille. Paineaallot saavat kalvon liikkumaan, ja liike indusoi sähkövirran kelan kautta. Kondensaattorimikrofonissa kalvo muodostaa yhdessä kiinteän vastakappaleen kanssa kapasitin, ja ääni muuttaa kapasitanssia. Kondensaattorimikrofonit ovat yleensä herkempiä ja niillä on laajempi taajuusvaste, mutta ne tarvitsevat ulkoisen jännitteensä, usein phantom-virta 48 V.

Mikrofoneja on lisäksi monia muita tyyppejä. Ribbon-mikrofonit käyttävät ohutta metallikalvoa ja tarjoavat lämpimämmän, hieman koskettavamman äänen. Lavalier- eli ruumikahva- tai solmikoi-mikrofonit ovat pienikokoisia ja suunniteltu kiinnitettäväksi vaatteisiin. Boundary-mikrofonit sopivat hyvin neuvottelu- ja tilamallien tallentamiseen, kun taas shotgun-mikrofonit ovat pitkän hännän muotoisia ja suunnatut tarkasti etäisyydelle päästettävän äänen suuntaan.

Suuntaavuudessa yleisimmät mallit ovat cardioidi (suunnattu eteen päin), omnidirektionaalinen (kaikkisuuntainen) ja figure-8 (kaksisuuntainen). Suuntakuviot vaikuttavat siihen, miltä äänet tallentuvat ja kuinka paljon ympäristömelua tallentuu.

Käyttökohteita ovat äänitysstudiot, live-esiintymiset, radiot ja televisio sekä podcastit. Historiaan kuuluvat hiilimikrofonit 1800-luvun lopulta sekä kondensaattorimikrofonien kehitys 1930–1940-luvuilla, joiden jälkeen elektroniset ratkaisut ovat laajentaneet mikrofonien suorituskykyä ja käyttökohteita.