kondensaattorimikrofonien

Kondensaattorimikrofonit ovat mikrofoneja, jotka muuntavat ääniaallot sähköiseksi signaaliksi käyttämällä kapasitanssin muutosta. Kapseli muodostuu ohuesta kalvosta ja taustalevystä; kun ääni liikuttaa kalvoa, kapasitanssi muuttuu ja syntyy sähköinen signaali. Koska kondensaattorin on säilytettävä varaus, mikrofoni tarvitsee jatkuvan polarointivarauksen. Yleisin ratkaisu on 48 voltin phantom-polarointi, jonka äänityslaitteisto toimittaa; joillakin malleilla käytetään paristoja.

Kondensaattorimikrofonit jaetaan kahteen päätyyppiin: todellisiin kondensaattoreihin (true condenser), joissa kapseli tarvitsee ulkoisen virtalähteen sekä vahvistimen, sekä elektreetti-kondensaattoreihin, joissa kapseli hyödyntää elektreettiä ja niissä virtavaatimukset voivat olla pienemmät. Elektreetti-mikrofoneja käytetään usein pienikokoisemmissa malleissa, kuten käsiteltävyyden ja kustannusten suhteen.

Kapasiteettikapselit voivat olla suurkalvoisia (large-diaphragm) tai pienkalvoisia (small-diaphragm). Suurkalvoiset mallit tarjoavat usein lämpimämpää, laajaa taajuusvastealuetta ja hyvää tarkkuutta vokaloinnissa ja akustisissa soittimissa, kun taas pienkalvoiset mallit ovat usein tarkempia nopeissa transienttivasteissa ja käytetään esimerkiksi overhead-mikrofoneina ja instrumenttia ohjaavissa sovelluksissa. Tyypillisiä rummustuksia ovat Cardioid-, Omnidirectional- ja Figure-8 -polyfillit, mutta vaihtuvina tahdollisina niitä on saatavilla monessa muodossa.

Käyttökohteet kattavat studiolaitteet, vokalitekijät, akustiset instrumentit, overhead- ja ryhmäkappaleiden äänitykset sekä radio- ja televisiobrassit. Kondensaattorimikrofonit tarjoavat laajan taajuusvasteen ja hyvän herkkyyden, mutta ne vaativat virtaa ja ovat herkkiä kosteudelle ja käsittelyvahingoille.