mikrofoneja

Mikrofonit ovat laitteita, jotka muuttavat äänenaallot sähköiseksi signaaliksi. Ne käyttävät erilaisia muuntotekniikoita, kuten dynaamisia mikrofoneja, kondensaattorimikrofoneja ja nauhamikrofoneja. Dynaamiset mikrofonit ovat kestäviä ja toimivat suurten äänenpaineiden kanssa, kondensaattorimikrofonit tarjoavat laajemman taajuusvasteen ja herkkyyden, mutta tarvitsevat usein virtalähteen, tavallisesti 48 voltin phantom-virran. Nauhamikrofonit tuottavat pehmeän, lämpimän äänen, mutta ovat herkempiä kosteudelle ja iskuille.

Suuntakuvioina yleisimmät ovat omnidirektionaalinen, kardioidi, superkardioidi, hyperkardioidi sekä bidirektionaalinen (figure-of-eight). Suuntakuvio määrittää, miltä suunnilta mikrofoni kerää ääntä ja miten se reagoi sivuille ja taakse. Taajuusvaste, herkkyys ja impedanssi vaikuttavat merkittävästi äänenlaatuun.

Käyttökohteet ja liitännät: Studiossa, lavalla sekä elokuva- tai televisiotuotannoissa käytetään sekä dynaamisia että kondensaattorimikrofoneja; USB-mikrofonit ovat yleisiä kotikäytössä. Kondensaattorimikrofonit tarvitsevat phantom-virran (yleensä 48 V). Yleisimmät liitännät ammattilaismikrofoneissa ovat XLR-tyypit, mutta USB-mikrofoneja käytetään suoraan tietokoneisiin. Tarvikkeisiin kuuluvat pop-suodatin, shock mount ja oikea sijoitus tilan akustiikkaan.

Mikrofonin valinnassa huomioitavia asioita ovat äänilähteen luonne, tilan akustiikka ja budjetti. Tärkeimmät tekniset parametrit ovat taajuusvaste, maksimaalinen äänenpaine (SPL), kohina ja signaali-kohinasuhde. Mikrofonin sijoitus ja ympäristö sekä kosteudelta suojaus vaikuttavat lopulliseen lopputulokseen.