akustiikka

Akustiikka on fysiikan osa-alue, joka tutkii äänen ilmiöitä sekä äänen tuottamista, etenemistä ja havaitsemista. Se käsittää fyysisen akustiikan sekä tilallisen ja arkkitehtonisen akustiikan, sekä psykoakustiikan, jotka tarkastelevat ääniaaltojen fysikaalisia ominaisuuksia, tilojen äänellistä käyttäytymistä ja kuulon sekä äänen havaitsemisen vuorovaikutusta. Musiikillisen akustiikan ja teknisen akustiikan tutkimus ja suunnittelu kattavat sekä taiteelliset että tekniset sovellukset.

Keskeisiä käsitteitä ovat ääniaallot, niiden taajuus (korkeus), amplitudi (voimakkuus) ja aallon nopeus. Ääni etenee väliaineessa heijastuneena sekä diffraktion ja refraktion ilmiöiden kautta, ja siihen liittyvät interferenssi sekä ääneneristävyys ja absorptio. Tilassa äänen keston mittaaminen kuvaa tilan akustista luonnetta; korkeampi äänien säilyvyys voi parantaa musiikkikokemusta mutta heikentää puheen ymmärrettävyyttä. Melunhallinta ja äänieristys ovat keskeisiä sovelluksia rakennusten, liikenteen ja asukkaiden elinympäristöissä.

Mittaukset ja suunnittelu perustuvat sekä mittaustekniikoihin että mallintamiseen. Yleisiä menetelmiä ovat äänitasojen mittaus, mikrofonijärjestelmät sekä tilamallit, joissa hyödynnetään sekä säteittäisiä että aaltojen kulkua kuvaavia laskentamenetelmiä. Akustiikka yhdistää fysiikan, insinööritieteet ja kuulopsykologian, ja se vaikuttaa tiloihin, laitteisiin ja ympäristöihin.