ympäristövyöhykkeiden

Ympäristövyöhykkeet ovat maantieteellinen luokittelukokonaisuus, jolla maasto jaetaan ympäristötekijöiden perusteella. Niiden tarkoituksena on tukea tutkimusta, luonnonsuojelua sekä maankäytön suunnittelua kuvaamalla alueet, joilla ilmasto, maaperä, hydrologia, kasvillisuus ja topografia muistuttavat toisiaan.

Vyöhykkeiden määrittelyyn käytetään monia kriteerejä ja aineistoja. Tavanomaisia tekijöitä ovat ilmasto-olosuhteet (lämpötilat ja sademäärät), maaperätyypit ja hedelmällisyys, vesistöihin ja vedenkiertoon liittyvät parameterit sekä kasvillisuus- ja maanpeitötiedot. Lisäksi otetaan huomioon topografian ja hydrologian erityispiirteet sekä ihmisen maankäyttö, kuten metsätalous tai maatalous. Vyöhykkeet voivat olla makro-, meso- tai mikrotason luokitteluja riippuen käytetystä tarkkuudesta.

Menetelmiltään ympäristövyöhykkeiden laatiminen yhdistää GIS-pohjaisen kartoituksen, etäpäätiedon analyysin sekä kenttävarmennuksen. Käytetyt luokittelumallit voivat olla luokitellun alueen klusterointia tai biologisesti ja geomorfologisesti merkittävien tekijöiden yhteensovittamista. Vyöhykkeiden rajat ovat käytännön sovelluksissa suurpiirteisiä ja voivat muuttua uuden datan tai ilmastonmuutoksen myötä.

Käyttökohteet ulottuvat luonnonsuojelusta ja ekosysteemipalveluiden hallinnasta maankäyttöön, vesistö- ja tulvahuipun hallintaan sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitteluun ja kaupunkisuunnitteluun. Ympäristövyöhykkeiden tarkoituksena on tukea päätöksentekoa tarjoamalla vertailukelpoista, siedettävää tietoa alueellisista eroista ja muutoksista.