vesistö

Vesistö on hydrologinen järjestelmä, jossa vedet ja niiden väliset yhteydet muodostavat toimivan vedenkierron. Vesistöön kuuluvat pintavedet kuten järvet ja joet sekä rannikko- ja vesistöihin liittyvät alueet, pohjavedet sekä kosteikot ja keinotekoiset vesialueet. Usein vesistö määritellään valuma-alueen perusteella, jolloin sade- ja sulamisvesi kerääntyvät ja virtaavat kohti yhteistä purkupaikkaa.

Vesistöjen rakenne ja toiminta määräytyvät ilmaston, maaston ja ihmistoiminnan vaikutusten mukaan. Vesistöön kuuluvat sekä pinta- että pohjaveden muodostamat vesikerrokset sekä niiden välinen vuorovaikutus, joka vaikuttaa veden laatu, virtaama ja elinympäristöt. Näin vesistö on sekä fyysinen ympäristö että elinympäristö monille lajeille.

Vesistöillä on keskeinen rooli ekosysteemeissä: ne tarjoavat elinympäristön vesieliöille, varmistavat juomaveden ja teollisen sekä maatalouden käyttömahdollisuudet, mahdollistavat energiantuotannon ja virkistystoiminnan sekä vaikuttavat ilmaston säätelyyn ja hiilenkiertoon. Tilaa heikentävät rehevöityminen, pilaantuminen sekä hydrologian muutokset.

Vesistöjen hallinta ja seuranta kuuluu sekä kansainvälisiin että kansallisiin ohjelmiin. EU:n vesipuitedirektiivi ja Suomen vesistöohjelmat korostavat vesien ekologisen ja kemiallisen tilan parantamista sekä kestävää käyttöä. Tilaa arvioidaan ekologisilla ja kemiallisilla mittauksilla; vastuu ja yhteistyö on tärkeää vesistöjen tilan parantamiseksi ja palauttamiseksi.

Vesistö-termi on yleisesti käytetty suomenkielisessä ympäristötieteessä kuvaamaan sekä yksittäisiä vesistöjä että koko vesistöjärjestelmää. Läheisiä käsitteitä ovat valuma-alue sekä vesistöalue sekä vesistöjenhoito.