ylikorostumista

Ylikorostuminen, tai ylikorostumista, tarkoittaa asioiden tai ominaisuuksien liiallista korostamista, jolloin niiden merkitys, vaikutus tai todennäköisyys esitetään todellisuutta suurempana kuin tilanne tai tutkimus osoittaisi. Se voi ilmetä kielenkäytössä, visuaalisessa esittämisessä, tilastojen esittämisessä tai yleisessä viestinnässä.

Se esiintyy usein viestinnässä, politiikassa, journalismissa, markkinoinnissa ja tieteellisessä kommunikaatiossa. Ylikorostumista voivat aiheuttaa tavoitteellinen vaikutushalu, median taloudelliset tai ideologiset kannusteet sekä kognitiiviset virheet, kuten vahvistusharha ja valikoiva esittäminen. Sallitut tai ainakin hyväksytyt liioittelun muodot voivat lisätä kiinnostavuutta, mutta ne voivat myös vääristää riskien, tehokkuuksien tai merkitysten ymmärrystä.

Ylikorostumisen vaikutukset voivat olla kaksijakoisia. Toisaalta ne voivat kiinnittää yleisön huomion tai nopeuttaa päätöksentekoa. Toisaalta ne voivat heikentää luottamusta, vääristää käsityksiä ja lisätä epävarmuutta, erityisesti kun liioittelut paljastuvat tai niitä kritisoidaan. Pitkällä aikavälillä se voi heikentää tieteellisen tai journalistisen viestinnän uskottavuutta.

Tunnusmerkkejä ylikorostumisesta ovat esimerkiksi poikkeuksellisen suurien lukujen tai riskien esittäminen ilman riittävää kontekstia, valikoiva datan esittäminen, sensaatiomainen kieli sekä epävarmuuden tai vaihtoehtoisten näkökulmien vähättely. Hyväksyttävä, vastuullinen viestintä pyrkii kontekstualisoimaan tiedon, esittämään epävarmuudet sekä tarjoamaan riittävästi taustatietoa ja lähteitä.

Näkökohtia ylikorostumisen ehkäisyyn ovat läpinäkyvä tilastointikäytäntö, monipuolinen näkemysten esittäminen, vertailujen ja kontekstin tarjoaminen sekä varauksien ja epävarmuuden huolellinen käsittely. Erityisesti tiedon vastaanottamisen kriittinen lukutaito on tässä keskeinen.

Lisäksi termiin liittyy läheisiä käsitteitä kuten liioittelu, sensaationalismi ja valikoiva esittäminen.