liioittelut

Liioittelut ovat retorinen keino, jossa asioita kuvataan tai väitetään paljon suuremmiksi, paremmiksi tai dramaattisemmiksi kuin niiden todellisuus antaa ymmärtää. Niiden tarkoituksena on korostaa viestin vaikuttavuutta, herättää huomiota tai tuoda huumoria. Liioittelut ovat yleisiä sekä arkipuheessa että kirjallisuudessa, journalismissa ja mainonnassa.

Sana liioittelut juontuu verbistä liioitella ja tarkoittaa asioiden esittämistä voimakkaammin kuin ne ovat; liioittelut voivat olla tahallisia retorisia valintoja tai ilmeneviä puheessa. Ne muodostavat osan kuvallisen kielen keinoista, joissa merkitystä korostetaan ei-literal-menetelmillä.

Käyttöalueet ovat laajat: arkipuheesta kirjallisuuteen, mediaan ja mainontaan. Liioittelut voivat dramaattisen vaikutelman aikaansaamisen lisäksi ilmasta tunteita, lisätä viihteellisyyttä tai tehdä viestistä mieleenpainuvamman. Niiden tarkoitus ei yleensä ole antaa kirjaimellista tietoa, vaan viestin sävyn ja vaikutuksen vahvistaminen.

Esimerkkejä: “Olen odottanut tätä konserttia ikuisuuden.” “Elokuva oli niin hyvä, että katsoimme sen kolme kertaa peräkkäin.” “Kävely kotiin tuntui kilometrien mittaiselta.” Näiden lauseiden ei odoteta kuvastavan todellista aikakestoa tai matkan pituutta, vaan korostamaan kokemuksen voimakkuutta.

Tulkinta ja etiikka: Liioittelut ovatkin yleensä kulttuurisesti ja kontekstisidonnaisia. Ne voivat lisätä viihdyttävyyttä tai ilmaisun voimaa, mutta ne voivat heikentää uskottavuutta, jos niitä käytetään liikaa tai niitä tulkitaan kirjaimellisesti. Liioittelut liittyvät läheisesti hyperboleihin ja kuvalliseen kieleen.