korostamista

Korostamista tarkoittaa toimintaa, jolla jokin asia tulee paremmin esille tai erottuu muista. Termi kattaa sekä puheessa tapahtuvan painottamisen että kirjoitetussa tekstissä käytetyt keinot tuoda asiaa esiin. Korostamisen tarkoituksena on kiinnittää huomio, selkeyttää sanomaa ja osoittaa tämänhetkinen merkitys.

Etymologia ja käyttöalueet: Korostaminen juontuu verbistä korostaa; siitä muodostuu nominaalimuoto korostaminen. Sanaa käytetään sekä kuvainnollisessa että konkreettisessa merkityksessä: puheessa painotetaan sanoja tai ilmauksia, kirjoitetussa tekstissä korostetaan esimerkiksi lihavoinnilla tai kursivoinnilla.

Kielitieteellinen näkökulma: Puheessa korostaminen (prosodinen korostaminen) ilmenee painona, intonaationa ja rytmin muutoksina. Suomessa äidinkielelle tyypillinen peruspainotus on yleensä sanan ensimmäisellä tavulla, mutta korostaminen voi syntyä kontekstin ja puhetilanteen mukaan. Kirjallisissa teksteissä korostaminen auttaa osoittamaan tärkeää, rajoittamaan tulkintaa tai korostamaan ristiriitaa.

Tekstiviestinnässä ja tyylissä korostamista toteutetaan yleisesti lihavoinnilla, kursivoinnilla tai alleviivauksella, sekä käyttämällä visuaalisia keinoja kuten väriä. Huomioitavaa on, että korostaminen tulisi olla kohtuullista ja johdonmukaista sekä helposti luettavaa että oikeasti helpottaa ymmärrystä. Erityisesti saavutettavuudessa pelkkä väri ei riitä: esimerkiksi lukijoilla, joilla on värisokeus, tarvitaan myös toisena tekijänä.

Korostamista on näin ollen sekä kielen että viestinnän käytännöissä, ja sen tarkoituksena on selkeyttää viesti, kohdistaa huomio ja vapauttaa luetun tai kuullun ymmärrystä.