yksilökeskeisyyteen

Yksilökeskeisyys, tai yksilön aseman ja valinnanvapauden korostaminen, on kulttuuri- ja yhteiskuntakäytäntö, jossa yksilön oikeudet ja autonomia asetetaan monissa yhteiskunnallisissa ratkaisuissa etusijalle. Käsite voi katsoa sekä arvoihin että käytäntöihin: ihmisen vapaa tahdon, yksityisyyden sekä vastuun korostaminen suhteessa ryhmiin, yhteisöihin ja valtion toimintaan. Yksilökeskeisyys kuuluu laajempaan keskusteluun yksilön ja yhteisön välisestä suhteesta, ja se mielletään usein osaksi liberalistisia ja markkinapohjaisia ajatussuuntauksia sekä modernin yksilöllisyyden hengen ilmentymää.

Historiallisesti yksilökeskeisyys on juurtunut valistukseen, liberalismiin ja oikeusvaltiokehitykseen, ja se on saanut muotoa eri valtioissa sekä sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa että koulutuksessa, terveydenhuollossa ja työelämässä. Keskeisiä piirteitä ovat autonomia, itsemääräämisoikeus, valinnanvapaus sekä vastuun kantaminen omista päätöksistä. Käytännön ilmentymiä ovat esimerkiksi asiakas- tai potilaskeskeiset palvelut, opetus- ja ohjausmenetelmien yksilöllistäminen sekä yksilön oikeus yksityisyyteen ja dataan.

Yksilökeskeisyyteen liittyy sekä etuja että haasteita. Etuina pidetään usein lisävalinnanvaraa, motivaation ja innovatiivisuuden edistymistä sekä parempaa sopeutumista yksilön tarpeisiin. Haasteina ovat yhteisöllisyyden heikkeneminen, eriarvoisuuden kasvu, sekä julkisen vastuun ja sosiaalisen tuen kaventuminen. Keskusteluja käydään siitä, miten löytää tasapaino yksilön vapauden ja yhteisen hyvän välillä sekä suojella yksilöiden oikeudet ilman että yhteisöllinen solidaarisuus vaarantuu.