innovatiivisuuden

Innovatiivisuus tarkoittaa kykyä kehittää ja ottaa käyttöön uusia ideoita, tuotteita, palveluita tai toimintatapoja, jotka parantavat toiminnan arvoa ja kilpailukykyä. Se kattaa sekä uuden luomisen että olemassa olevien käytäntöjen parantamisen sekä niiden omaksumisen ja leviämisen organisaatiossa sekä laajemmin yhteiskunnassa.

Innovatiivisuuden keskeiset ulottuvuudet voivat olla tuotteen tai palvelun innovatiivisuus, prosessin tai teknologian uudistaminen sekä liiketoimintamallien ja organisaation toimintatapojen innovointi. Innovaatiot voivat olla tieteellisesti uuden tason löytöjä tai käytännön sovelluksia, jotka parantavat tehokkuutta, laatua, kestävyyttä tai asiakasarvon kokemusta. Innovaatiokyvykkyys ilmenee sekä ideointiprosesseissa että niiden toteutuksessa, suunnittelussa, testauksessa ja käyttöönotossa.

Märitteleminen innovatiivisuudesta riippuu kontekstista: yritysmaailmassa se liittyy usein tutkimus-, kehitys- ja investointiaktiviteetteihin, kun taas julkisessa hallinnossa ja yhteiskunnassa se näkyy paremmassa palvelukokonaisuudessa sekä uudistuneissa toimintamalleissa. Innovatiivisuutta tukevat kulttuurinen rohkeus, johtajuus, osaaminen, resursointi ja mahdollisuuksien tarjoaminen kokeiluille sekä riskinhallinta.

Innovatiivisuuden mittaaminen hyödyntää sekä määrällisiä että laadullisia indikaattoreita, kuten tutkimus- ja kehityspanostuksia, patentoituja keksintöjä, uusien tuotteiden määrää sekä käyttöönotettujen parannusten vaikutuksia tuottavuuteen ja asiakastyytyväisyyteen. Avoin yhteistyö, ekosysteemien vahvuus ja sääntely-ympäristön toimivuus vaikuttavat olennaisesti innovatiivisuuden kehitykseen.