valistukseen

Valistukseen (valistuksen illatiivissa) viittaa sekä yleiseen käsitteeseen että siihen liittyviin pyrkimyksiin levittää tietoa, kriittistä ajattelua ja sivistystä. Kansainvälisesti valistus on 17. ja 18. vuosisadan eurooppalainen älyllinen liike, joka korosti järkeä, tieteellistä menetelmää, uskonnollisen auktoriteetin kritiikkiä sekä yksilön oikeuksia ja vapautta. Suomenkielisessä käytössä valistus kuvataan usein valistuksen ajanjaksona tai ilmaisussa valistus; valistukseen viitataan illatiivissa esimerkiksi "valistukseen tähtäävät hankkeet" tai "valistukseen liittyvä koulutus."

Valistuksen keskeiset piirteet ovat järki ja kriittinen suhtautuminen perinteisiin auktoriteetteihin, tieteellinen maailmankuva, uskonnon ja valtion erottaminen sekä vapaaehtoinen oppiminen, koulutus ja sananvapaus. Ajattelijat kuten Voltaire, Kant, Diderot ja Hume vaikuttivat laajasti, ja valistus edesauttoi lainsäädännön, koulutuksen ja hallintotavan reformeja sekä filosofista keskustelua.

Suomessa valistuksen vaikutukset liittyivät sekä Ruotsin hallinnon aikakauden uusimuksiin että suomalaisen yhteiskunnan sivistyksen laajentamiseen. 1700-luvulla puhuttiin valistuksesta ja sen hengestä; merkittäviä vaikuttajia Suomessa on Anders Chydenius, joka ajoi sananvapauden, kaupan vapautta ja koulutuksen kehittämistä. Valistusperintö näkyy nyky-Suomessa muun muassa koulutuksen hierarkiassa, tieteellisessä tutkimuksessa ja tiedonvapauden periaatteissa.