vähimmäispalkkoja

Vähimmäispalkka, eli minimipalkka, on lakiin perustuva alin palkkataso, jonka työnantaja voi maksaa työntekijälleen tietyllä alueella tai alalla. Vähimmäispalkkojen tarkoituksena on turvata työntekijöiden perustulotaso ja vähentää köyhyyttä. Useimmissa kehittyneissä maissa on jonkinlainen vähimmäispalkkajärjestelmä.

Vähimmäispalkkojen määrittelyssä otetaan yleensä huomioon elinkustannukset, työn tuottavuuden kehitys ja maan yleinen taloudellinen tilanne. Vähimmäispalkkaa voidaan asettaa kansallisesti tai se voi vaihdella alueellisesti tai toimialoittain. Määräytymistapa ja taso vaihtelevat merkittävästi maittain.

Vähimmäispalkkojen käyttöönottoon ja tasoon liittyvät keskustelut ovat usein poliittisia ja taloudellisia. Kannattajat uskovat, että vähimmäispalkka parantaa työntekijöiden elintasoa ja vähentää tuloeroja. Kriitikot puolestaan esittävät huolia siitä, että korkeat vähimmäispalkat voivat lisätä työttömyyttä, kun työnantajat eivät kykene palkkaamaan kaikkia halukkaita työntekijöitä. Myös inflaatiopaineiden ja yritysten kilpailukyvyn heikkenemisen riskejä on nostettu esiin. Tutkimustulokset vähimmäispalkkojen vaikutuksista talouteen ovat vaihtelevia ja riippuvat monista tekijöistä. Vähimmäispalkka ei koske kaikkia työntekijöitä, esimerkiksi tietyt harjoittelijat tai osa-aikaiset työntekijät voivat olla vapautettuja.