työttömyyttä

Työttömyyttä tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö ei ole töissä, mutta on valmis ja kykenevä tekemään töitä ja etsii aktiivisesti töitä. Työttömyys on tilastollinen käsite, jota mitataan kansantaloudellisesti työvoimatutkimuksen avulla sekä rekisteröityneiden työnhakijoiden määrän perusteella. Työttömyysaste ilmaisee työttömien osuuden työvoimasta ja kuvaa tilannetta ajanjaksolla.

Työttömyyden tyyppejä ovat suhdannetyöttömyys, joka johtuu talouden heikkenemisestä; rakenteellinen työttömyys, joka johtuu osaamisen ja työmarkkinoiden rakenteellisista muutoksista; sekä pitkäaikaistyöttömyys, jolloin työttömyys kestää pitkään. Työttömyyden taustalla voivat vaikuttaa myös alueelliset erot, koulutustaso sekä teknologinen kehitys.

Vaikutukset ulottuvat yksilötasolta yhteiskuntaan. Yksilölle työttömyys merkitsee tulojen epävarmuutta sekä mahdollisia elämäntilanteen ja terveyden heikkenemistä. Yhteiskunnalle työttömyys merkitsee taloudellisia kustannuksia sekä tarvetta aktiivisille työvoima- ja elinikäisen koulutuksen toimenpiteille. Työttömyysmittareita seuraamalla arvioidaan erityisesti työllisyyden kehitystä ja talouden suhdanteita.

Suomessa työttömillä on oikeus työttömyysturvaan, joka koostuu pääasiassa peruspäivärahasta tai ansiopäivärahasta sekä mahdollisesti muista tukimuodoista. Työttömät voivat saada tukea TE-palveluista työnhaun, koulutuksen tai kuntoutuksen tueksi. Työnhaun edistäminen ja aktiivinen tukeminen ovat keskeisiä keinoja vähentää työttömyyttä.