Vähimmäispalkkojen

Vähimmäispalkka, eli minimipalkka, on lakiin perustuva alin palkkataso, jonka työnantaja saa maksaa työntekijälleen. Tavoitteena on varmistaa työntekijöiden toimeentulo ja estää hyväksikäyttöä. Vähimmäispalkkajärjestelmät vaihtelevat maittain ja joissakin maissa niitä ei ole lainkaan.

Suomessa ei ole yleistä, lakisääteistä vähimmäispalkkaa. Sen sijaan palkkataso määräytyy pääasiassa työehtosopimusten kautta, jotka solmitaan työnantajaliittojen ja ammattiliittojen välillä. Nämä sopimukset määrittelevät usein alimman sallitun palkan eri ammattialoille ja tehtäville. Tämän lisäksi on olemassa ns. yleissitovia työehtosopimuksia, jotka koskevat kaikkia alan työntekijöitä, myös niitä, jotka eivät kuulu ammattiliittoon.

Vähimmäispalkan käyttöönottoon liittyy sekä kannattajia että vastustajia. Kannattajat korostavat sen sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja työttömyyden vähentämistä alentamalla köyhyyttä. Vastustajat puolestaan esittävät, että vähimmäispalkan nostaminen voi johtaa työttömyyden kasvuun, kun työnantajat eivät pysty tai halua palkata työntekijöitä korkeampien kustannusten vuoksi. Lisäksi argumentoidaan, että se voi vaikeuttaa pienten yritysten toimintaa ja hidastaa talouskasvua. Vähimmäispalkan taso on jatkuvan poliittisen ja taloudellisen keskustelun kohteena.