viivakoodeina

Viivakoodeina tarkoitetaan visuaalisia, koneellisesti luettavia merkintöjä, joissa tieto esitetään viivojen ja välien muodostamana kuviorakenteena. Yleisimmin erotetaan yksiulotteiset (1D) ja kaksiulotteiset (2D) viivakoodit. 1D-koodeissa tieto koodataan yhdelle viivakaistalle; yleisimpiä ovat EAN/UPC, Code 39, Code 128 sekä Interleaved 2 of 5. 2D-koodeissa tieto tallennetaan sekä vaakasuunnassa että pystysuunnassa, ja ne voidaan lukea myös suurempina määrinä. Tunnetuimpia 2D-koodeja ovat QR-koodi ja Data Matrix; niissä on usein virheenkorjaus, mikä mahdollistaa lukemisen, vaikka osa koodista olisi vaurioitunut.

Viivakoodien kehitys juontaa juurensa 1940–1950-luvuille; nykyiset standardit ja käytännön sovellukset vakiinnistuivat 1970-luvulla. Maailmanlaajuisesti laajimmin käytettyjä 1D-standardeja ovat EAN/UPC tuotetunnistukseen, Code 39 ja Code 128. 2D-koodit kuten QR-koodi ovat yleistyneet kaupallisten sovellusten lisäksi mobiilimaksuissa, markkinoinnissa ja lippujen hallinnassa.

Viivakoodit auttavat automaattista tiedonkeruuta ja prosessien automatisointia: tuotteen tunnistus, hyllyyn asettamisen, varastonhallinnan ja toimitusketjujen seurannan. Lukeminen tapahtuu optisesti: 1D-koodeja luetaan yleensä laserskannerilla, 2D-koodeja taas kuvantamistekniikalla tai matkapuhelinlaitteella. Virheenkorjaus 2D-koodeissa sallii luettavuuden osittain vaurioituneesta tai epäselvästä koodeista.