videokortti

Videokortti, tai grafiikkakortti, on tietokoneen laitteistolohko, joka vastaa kuvan renderöinnistä ja videon toistamisesta näytölle. Se sisältää grafiikkaprosessorin (GPU), omia muistipiirejä (VRAM), jäähdytyksen sekä virransyötön hallinnan ja laitteistoliitännät näyttöjä varten. Videokortti liitetään emolevyn PCIe-väylään ja tarjoaa useita videoliitäntöjä, kuten HDMI ja DisplayPort.

Kaksijakoinen malli koostuu integroidusta ja erillisestä grafiikasta. Integroitu grafiikka on usein CPU:n tai järjestelmän osana ja jakaa muistia yleisestä järjestelmämuistista. Erillinen videokortti on erillinen kortti, jolla on oma GPU ja oma VRAM, ja se tarjoaa yleensä paremman suorituskyvyn sekä erillisen jäähdytyksen.

Suorituskykyyn vaikuttavat tekijät ovat arkkitehtuuri, GPU-ytimien määrä, kellotaajuudet sekä muistityypit kuten GDDR6, GDDR6X tai HBM. Muisteivan leveys ja jäähdytys sekä virransyötön hallinta vaikuttavat myös. Kortit tukevat erilaisia näytönsuhteita ja useita näyttöjä sekä ohjelmistopinoa kuten DirectX, OpenGL, Vulkan sekä laskenta- ja tekoälyrajapintoja (esimerkiksi CUDA tai OpenCL riippuen valmistajasta).

Käyttötarkoitukset kattavat pelaamisen, videoeditoinnin, 3D-mallinnuksen sekä ammattilaiskäytöt kuten visualisointi ja simulointi. Grafiikkasovittimet ovat kehittyneet 1990-luvulta lähtien 3D-kiihdyttimien kautta; nykyään markkinoita hallitsevat suurilta osin Nvidia ja AMD. Uusilla sukupolvilla on yleistynyt ray tracing ja tekoälyä hyödyntävä laskenta.