järjestelmämuistista

Järjestelmämuisti, tai keskusmuisti, tarkoittaa tietokoneen lyhytaikaista, nopeasti käytettävissä olevaa muistia, johon käynnissä olevat ohjelmat ja niiden data ladataan suorituksen aikana. Sen tarkoituksena on tarjota nopea pääsy tietoihin prosessorille. Järjestelmämuisti on volatiilista muistia, eli sen sisältö häviää, kun virta katkaistaan. Sitä vasten massamuisti, kuten kiintolevy tai SSD, säilyttää tiedot pysyvästi.

Järjestelmämuistin tehtävä on toimia välittömänä työtilana, josta processor voi nopeasti hakea ohjeita ja käsiteltävää dataa. Muistin nopeus, hakuviiveet ja kaistanleveys vaikuttavat suoraan järjestelmän suorituskykyyn. Muistin hierarkiassa se sijaitsee lähellä CPU:ta, seuraamassa välimuisteja (-cache) sekä prosessorin ohjaamaa operaatioiden suoritusnopeutta.

Järjestelmämuistia on useita tyyppejä ja konfiguraatioita. Yleisessä tietokoneessa käytetään DRAM-pohjaista muistia (esim. DDR4, DDR5), joka voi olla ECC-ominaisuudella varustettua palvelinympäristöissä tai ei-ECC-ratkaisuna kuluttajamarkkinoilla. Muistipaikat (DIMM) ja monikanavaiset kokoonpanot vaikuttavat koko sekä kaistanleveyteen. Laitteistokohtaiset parametrit, kuten kellotaajuus, latenssit ja profiilit, ohjaavat järjestelmämuistin suorituskykyä.

Käyttöjärjestelmä hallinnoi muistia yhdessä laitteistonsa kanssa. Se vastaa virtuaalimuistin hallinnasta, sivutuksesta massamuistiin sekä ohjelmien muistivarausten varmistamisesta. Järjestelmämuistin määrä ja laatu vaikuttavat monien prosessien rinnakkaislaskennan ja suurten tiedostojen käsittelyn sujuvuuteen sekä yleiseen käyttäjäkokemukseen. Lisämuistin lisääminen on yleinen tapa parantaa suorituskykyä, erityisesti moniajon ja muistisyöppien sovellusten yhteydessä.