verotusoikeuksien

Verotusoikeudet tarkoittavat oikeutta ja valtaa periä veroja sekä määrittää verotuksen perusteita ja hallinnoida verotusta. Ne muodostuvat keskeisestä osasta julkista taloutta ja ne määrittävät, miten julkiset palvelut rahoitetaan sekä miten tuloja ja velvoitteita jaetaan eri hallinnon tasojen välillä.

Suomessa verotusoikeudet jakautuvat pääosin keskushallinnon ja kuntien välillä. Keskushallinnolla on vastuu suurimmista kansallisista veroista, kuten valtion tuloverosta, arvonlisäverosta sekä muista valtion veroluonteista tuloista, sekä verotukseen liittyvistä periaatteista ja lainsäädännöstä. Kunnilla on omat verotusoikeutensa, erityisesti kunnallinen tulovero sekä kiinteistövero, joiden kautta ne rahoittavat paikallisia palveluita. Lisäksi kunnilla voi olla muita paikallisia veroluonteisia maksuja tai korvauksia, joiden käyttöä säädellään laeissa.

Lainsäädäntö ja hallinto muodostavat verotusoikeuksien perustan. Perustuslaki sekä verotuslait määrittelevät, miten verot eivät saa loukata oikeuksia, ja miten verot kerätään ja tilitetään. Verohallinto vastaa verojen keräämisestä, valvonnasta ja verotuksen täytäntöönpanosta koko maassa, mukaan lukien sekä keskushallinnon että kuntien verotuksen osalta annetut säännökset.

Verotusoikeuksien järjestelyt créaavat sekä valtion että kunnallisen rahoituksen vakauden ja mahdollistavat paikallisen itsehallinnon. Ne tukevat palveluiden rahoitusta, tasapuolista alueellista kehittämistä sekä taloudellista toimintakykyä koko yhteiskunnassa.