keräämisestä

Keräämisestä on suomalaisessa kielessä yleisesti käytetty termi, joka viittaa toimintaan, jossa jokin aine, esineet tai tieto kerätään systemaattisesti. Keräämisen kohteita ovat sekä fyysiset esineet, kuten postimerkit, kolikot, mineraalit ja taide, että ei-materialinen aineisto, kuten tutkimusdata, tilastot tai digitaaliset sisällöt. Kerääminen voi olla harraste, ammatillinen toiminto tai tutkinnallinen menetelmä.

Fyysinen kerääminen ja aineistojen kokoaminen eroavat toisinaan toisistaan, mutta perusperiaatteet ovat samoja: määritellään tavoite, valitaan kohteet, kerätään ja tallennetaan kasvavaa kokonaisuutta varten sekä huolehditaan asianmukaisesta säilytyksestä ja luetteloinnista. Esinekokoelmien hallinnassa käytetään usein katalogijärjestelmiä, joissa esineille annetaan tunnuksia, kuvataan kunto ja alkuperä sekä kirjataan laina- ja siirtotiedot. Tavoitteena on tehdä kokoelma helposti löydettäväksi, seurattavaksi ja tarvittaessa laajennettavaksi.

Tieteen ja arkistoinnin kontekstissa kerääminen tarkoittaa systemaattista tiedon hankintaa: havainnointia, mittauksia, kyselyjä tai muiden menetelmien käyttöä sekä näiden tietojen tallentamista ja analysointia. Tietojen keräämisen eettiset ja oikeudelliset näkökohdat korostuvat, kuten yksityisyyden suojan, suostumuksen sekä tekijänoikeuksien huomiointi sekä mahdolliset lait ja standardit, kuten tietoturva ja tietosuoja.

Kokoelmien hoito ja yhteisöllinen näkökulma tukevat kulttuurista ja tieteellistä muistia sekä voivat luoda yhteisöjä keräilijöiden ympärille. Museot ja arkistot kokoavat, säilyttävät ja tekevät materiaalia saataville sekä tarjoavat ohjeita keräämiseen liittyvissä käytännöissä ja etiikassa.