verisuonittomia

Verisuonittomia kudoksia tarkoitetaan kudoksia tai elimiä, joissa ei ole verisuonia. Verisuonittomuus tarkoittaa, että hapen ja ravinteiden saanti sekä kuona-aineiden poistuminen tapahtuvat diffuusion kautta ympäröivän kudoksen tai elimen nesteiden kautta. Tämä vaikuttaa kudoksen toimintakykyyn, kasvuun ja paranemiseen. Suomenkielessä esimerkkejä verisuonittomista kudoksista ovat hyaliininen nivelrusto (nivelkudokset nivelissä), sarveiskalvo eli kornea, linssi sekä osittain epidermis ja hammaskiille. Myös joidenkin sisäisten rakenteiden verisuonittomuus on merkittävä ominaisuus.

Verisuonittomien kudosten biologisia piirteitä ovat matalampi verenkierron tuomaa hapenkuljetusta ja ravinteiden saamista sekä rajoitettu kyky uudistua. Koska paikallinen verenkierrosta ei riitä, paksummat alueet voivat kärsiä hapenpuutteesta ja aineenvaihdunnan häiriöistä. Tämän vuoksi verisuonittomat kudokset ovat usein tiheitä rakenteeltaan ja paksuus rajoittaa diffuusiota. Paraneminen vammoista on yleensä hidasta, ja vakavat vauriot voivat vaatia kirurgisia toimenpiteitä, kudosensiirtoja tai bioteknologisia korjausmenetelmiä.

Käytännön merkitys ja sovellukset liittyvät erityisesti kirurgiaan, nivelkorjauksiin ja silmäterapiaan, joissa verisuonittomuus vaikuttaa hoitostrategioihin. Tutkimus keskittyy yhä enemmän keinoihin korvaamien tai tukemien verisuonitusta sekä kehittämään keinoja parantaa verisuonittomien kudosten uusiutumiskykyä ja toimintakykyä esimerkiksi biomateriaalein, kudosjalostuksin ja bioprotetein keinoin.