hammaskiille

Hammaskiille on hampaiden kruunun uloin kerros. Se muodostaa hampaan ulkokuoren ja toimii ensisijaisena suojakerroksena kulutusta, mekaanista rasitusta sekä suun happamuutta vastaan. Kiille on eloton kudos; sen muodostavat hampaan kehityksen aikana ameloblastit, ja puhkeamisen jälkeen kiille ei uusiudu.

Rakenne ja koostumus: Kiille koostuu pääasiassa hydroksiapatiittipitoisista kiteistä, ja sen mineralisaatio on erittäin tiivis. Painosta kiille on noin 95–97 prosenttia epäorgaanista ainetta, loput ovat pieniä määriä orgaanisia aineita ja vettä. Kiille muodostuu kiilleprismoista ja niiden välisistä alueista, joiden järjestäytyminen antaa kiilteelle kovan pinnan ja läpinäkyvyyden.

Kehitys: Kiilteen muodostuminen tapahtuu hampaan kehityksen aikana amelogeneesin aikana. Valmis kiille peittää kruunun ennen hampaan puhkeamista, ja puhkeamisen jälkeen kiille on eloton eikä se uusiudu vaurion sattuessa.

Ominaisuudet ja tehtävä: Hammaskiille on erittäin kova ja kulutusta kestävä, mutta hauras. Se muodostaa hampaan ulkokuoren ja suojaa dentiiniä sekä pulpan näkymiseltä. Kiilteen läpinäkyvyys näkyy hampaan ulkonäössä; värisävyön määrittää osittain dentiinin sävy.

Hoito ja sairaudet: Kariesta syntyy, kun happamat bakteerituotteet demineralisoivat kiillettä. Remineralisaatio on mahdollista fluorin, kalsiumin ja fosfaatin avulla, jolloin kiille vahvistuu fluorihydroksiapatiitiksi. Kiilteen kehityksen poikkeavuudet voivat johtaa hypoplasiavikoihin tai fluorosiin, ja vauriot voivat vaatia hammaslääkärin hoitoa.