vaskulitis

Vaskulitis on verisuonten seinämien tulehdus, joka voi vaikuttaa valtimoihin, laskimovai kapillaariverkostoon. Tulehdus voi heikentää verenkiertoa ja aiheuttaa kudosvaurioita sekä verenvuotoja. Vaskuliittia voidaan pitää primaarina sairautena tai sekundaarisena ilmentymänä infektion, autoimmuunisairauden tai lääkkeen vaikutuksesta.

Vaskuliitit jaotellaan usein verisuonten koon mukaan: suurvaskulitis (esim. giant cell arteritis ja Takayasu-arteriitti), keskivaskulitis (polyarteritis nodosa) sekä pienvaskulitis (ANCA-vasculitis kuten granulomatosis with polyangiitis, aiemmin Wegenerin granulomatoosi; microscopic polyangiitis; IgA-vaskuliitti; cryoglobulinaeminen vasculitis). Lisäksi monet vaskuliitit voivat olla sekundaarisia muiden sairauksien yhteydessä.

Oireet riippuvat tulehduksen kohteista. Yleisiä oireita ovat kuume, väsymys ja laihtuminen. Iholla voi esiintyä purppuraa tai muuta ihon verisuonivaurioon viittaavaa. Munuais- ja keuhko-osallisuus voi aiheuttaa proteinuuria tai hematuria sekä yskiä tai verivirtsaisuutta. Hermosto- ja suolisto-oireet sekä niveloireet voivat esiintyä osana monien vaskuliittien kliinistä kuvaa.

Diagnoosi perustuu kliiniseen epäilyyn, verikokeisiin (CRP/ESR, kreatiniini, ANCA), virtsatutkimukseen sekä kuvantamiseen (ultraääni, CT, PET-CT, MRI) ja lopulta kudosbiopsoihin, jotka voivat olla ratkaisevia diagnoosissa.

Hoito riippuu tyypistä ja vakavuudesta. Yleensä aloitetaan kortikosteroideilla; vakavissa tai relapsoivissa tapauksissa lisätään immunosuppressiota (esim. syklofosfamidi, metotreksaatti, azatiopriini) tai rituximab. Joissain tilanteissa toteutetaan plasmaperäystä. Hoito vaatii pitkäaikaista seurantaa sekä infektioturvallisuuden ja haittavaikutusten huomioimista.

Ennuste ja seuranta ovat yksilöllisiä. Oikea-aikainen hoito parantaa ennustetta, mutta relapsit ovat yleisiä ja pitkäaikainen immunosuppressiivinen hoito lisää infektioiden riskiä. Epidemiologiset variantit riippuvat vaskuliitin tyypistä ja potilaan ikäryhmästä.