verisuonivaurioon

Verisuonivaurio tarkoittaa verisuonen, tavallisesti valtimon tai laskimon, seinämän vaurioitumista tai rikkoutumista. Se voi johtaa verenvuotoon, verenkierron häiriöihin sekä kudosten iskemiaan ja voi olla elintoiminnalle vaarallinen tilanne, erityisesti suurempien alusten vaurioissa tai keskushermosto- ja sisäelinoireissa.

Yleisimmät syyt ovat traumaattiset vammat (impulsiot, leikkaukset, liikenneonnettomuudet), iatrogiset vammat toimenpiteiden yhteydessä (kanylointi, endovaskulaariset toimenpiteet, kirurgiset leikkaukset), sekä sairauksista johtuvat tilat kuten aneurysman repeämä, vaskulitis tai ateroskleroosiin liittyvät vauriot. Mekanismit voivat olla suonen seinämän repeäminen, verenvuoto tai verisuonifistulan ja pseudoaneurysmien muodostuminen.

Kliiniset ilmentymät ja diagnostiikka riippuvat vaurion sijainnista. Ulkoinen verenvuoto, laajeneva hematoma, kipu, turvotus ja pulssin tai raajamäärien verenkierron heikentyminen voivat viitata vaurion vakavuuteen. Iatrogeneissä tapauksissa voidaan havaita pseudoaneurysma tai arteriovenous fistula. Diagnostikkaan käytetään kliinisen arvion lisäksi kuvantamistutkimuksia kuten Doppler-ultraääni, tietokonetomografia-angiografia tai magneetti-angiografia sekä mahdolliset laboratoriotutkimukset.

Hoito määräytyy vaurion vakavuuden mukaan. Yleistavoitteena on kontrolloida verenvuoto, palauttaa verenkierto ja korjata vaurio. Vaihtoehtoina ovat kirurginen reparaatio tai ligaatio, verisuonten siirtäminen tai keinonivel (stenttiverkko), endovaskulaarinen embolisointi sekä infektiokehityksen ehkäisy ja hoito. Ennuste riippuu vaurion laajuudesta ja nopeasta hoidosta; vakavat vammat voivat johtaa sisäistä verenvuotoon tai liitännäisissä tapauksissa raajan menetykseen, mutta asianmukaisella hoidolla tulokset paranevat. Ennaltaehkäisy perustuu varotoimiin, asianmukaiseen tekniikkaan toimenpiteissä sekä varhaiseen diagnoosiin.