embolisointi

Embolisaatio on minimaalinvasiivinen lääketieteellinen toimenpide, jossa katetrin avulla kohdevaskulaariseen verisuoneen tuodaan emboliaine tukkeuttamaan verenkierto. Toimenpide toteutetaan tyypillisesti endovaskulaarisesti interventioradiologin opetuksessa, usein ranne- tai reisivaltimon kautta, ja sen aikana käytetään kuvantamiseen fluoroskooppia.

Käyttökohteet voivat olla verenvuodon hallinta akuuteissa tilanteissa, kuten trauma- ja leikkausvuoto, sekä suunnitellut hoidot verenkierron ohjaamiseksi. Esimerkkejä indikaatioista ovat verisuoniverkostojen epämuodostumat (esim. arteriovenous malformationit, AVM), aneurysmien koagulaatio tai verenvuodon pysäyttäminen, sekä kasvainten verisuonten verenkierroksen heikentäminen kasvaimen kohtuulliseksi hoidoksi tai ennen kirurgista käsittelyä. Lisäksi embolisaatiota käytetään kohdun fibroidien hoidossa (uterusfibroidembolisaatio, UFE) sekä munuaisten tai maksakasvainten hoitokeinona tai pahanlaatuisten verisuonien hallinnassa.

Emboliaineita on useita. Yhteisiä ryhmiä ovat kierteet (detachable coils), pienet partikkelit (esim. polyvinyli– alkoholia sisältävät partikkelit), nestemäiset embolialääkkeet (esim. NBCA-liima, Onyx) sekä tilapäisesti käytettävä gelfoam tai gelatinibugeet. Valinta riippuu kohdealueesta sekä toivotusta kestoemdemisesta vaikutuksesta; joissakin tapauksissa käytetään tilapäisiä aineita, toisissa pysyvää tukkeutumista.

Kattavat riskit ovat ei-toivottu ei-tarkoitettu tukos (non-target embolization), kudos-iskemat, infektio, verenvuoto aiheuttava verisuonivaurio, allergiset reaktiot ja ionisoiva säteily. Hoitokokonaisuuteen vaikuttavat lisäksi mahdollinen tarve toistuvalle toimenpiteelle ja potilaan yleiskunto.

Embolisaatio tarjoaa vaihtoehdon kirurgialle monissa tilanteissa, voi vähentää verenvuodon riskejä ja mahdollistaa nopeamman toipumisen. Sen lopulliset tulokset riippuvat kohdealueesta, käytetystä emboliaineesta ja potilaan yksilöllisestä tilasta.