ulkokorvassa

Ulkokorva tarkoittaa korvan ulkoista osaa, joka koostuu korvalehmästä (pinna) sekä ulkokäytävästä (korvakäytävä). Ulkokorvan tehtävänä on kerätä ja suuntauttaa ääniaaltoja sekä suojata tärykalvoa epäpuhtauksilta ja vaurioilta. Ihoa ulkokorvassa peittää karvoja ja rauhasia, jotka tuottavat korvavaha, sekä limaisaa eritettä. Näiden elementtien yhteistoiminta auttaa pitämään korvakäytävän puhtaana ja kosteutettuna.

Korvalehmä on pääosin rustoinen uloke, jonka muoto on yksilöllinen ja jolla on tärkeä rooli äänen keräämisessä sekä paikallistunnon tukemisessa. Ulkokäytävä on noin 2,5 senttimetrin pituinen putki, joka johtaa tärykalvolle. Käytävä jakautuu ulommilta osiltaan rustoon ja sisäosiltaan luuhun. Iho käytävän sisäpuolella on ohut ja suojaa kuuloelintä ulkopuolisilta ärsykkeiltä.

Toiminta: Ulkokorva toimii sekä kuulon kerääjänä että suojana. Ääniaaltojen muunto sekä niiden suunnan tulkinta tehostuu korvan rakenteiden avulla, ja korvavahan sekä karvojen avulla korvasta pidetään kosteutta yllä sekä epäpuhtaudet loitolla.

Kehitys ja poikkeavuudet: Ulkokorvan kehitys alkaa sikiöaikana ja voi poiketa normaalista jo syntymässä. Joitakin synnynnäisiä epämuodostumia ovat korvalehmän pienemmyys tai korvakäytävän ahtaus sekä ahtauden aiheuttamat kuulon vähäisyydet.

Sairaudet ja hoito: Yleisimmät tilat liittyvät ulkokorvaan, kuten otitis externa (ulkokorvatulehdus), korvavahan kertymä ja tukkeuma sekä vierasesineet korvakäytävässä. Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen ja kuulontason arvioon. Hoitona käytetään tarvittaessa paikallisia tippoja, korvakäytävän puhdistusta terveydenhuollon ammattilaisen toimesta sekä ohjeita kotona välttääksesi korvaa vahingoittavia toimenpiteitä, kuten puhaltamista tai liian syvälle työntämistä.