ulkoistavat

Ulkoistaminen on liiketoiminnallinen käytäntö, jossa yritys siirtää tietyn toiminnan, palvelun tai prosessin vastuun ulkopuolisen organisaation hoidettavaksi. Ulkoistamista voivat tehdä sekä suuret että pienet yritykset eri toimialoilla. Esimerkiksi IT-tuki, ohjelmistokehitys, palkanlaskenta, asiakaspalvelu, logistiikka ja tuotanto ovat yleisiä kohteita ulkoistamiselle. Sanamuodossa "ulkoistavat" on kolmannen henkilön monikon nykyajan taivutus. Sitä käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa yritys antaa ulkopuoliselle kumppanille vastuun tietyistä tehtävistä.

Etujen etuna pidetään kustannusten hallintaa, pääomakannan vapauttamista, osaamisen hankkimista ilman pitkää sisäistä kehitystä sekä kykyä keskittyä ydinliiketoimintaan. Toisaalta ulkoistamiseen liittyy riskejä kuten heikompi kontrolli, riippuvuus yhdestä palveluntarjoajasta, laadunvaihtelu, tietoturva- ja yksityisyyskysymykset sekä mahdollinen henkilöstön aseman heikentyminen.

Prosessi yleensä alkaa tarpeen kartoituksesta ja tavoitteiden määrittelystä, seurataan tarjouspyyntöjen ja kilpailutusten kautta, valitaan ulkopuolinen kumppani, ja tehdään sopimus sekä siirto- ja siirtovaikutusten hallinta. Tyypillisiä vaihtoehtoja ovat onshoring/nearshoring (kotimaassa tai lähialueella) sekä offshoring (toisessa maassa). Yritykset voivat valita single-sourcing tai multi-sourcing -mallin.

EU-lainsäädäntö ja tietoturva-asetukset vaikuttavat ulkoistuksiin, ja usein vaaditaan vastuuttamis- ja salassapitosopimuksia sekä jatkuvaa palvelutasosopimusta (SLA).

Ulkoistamisen yleisyys on lisääntynyt digitalisaation ja globalisaation myötä, ja se on muuttanut tapoja hankkia ei-ydinosaamista.